Archive for November, 2004

DVB, no can do

Julius November 30th, 2004

Päätin viimein luovuttaa suurten mediatalojen, Viestintäviraston ja naapurin Jussin edessä, ja suunnistin Helsingin keskustaan tarkoituksenani ostaa talouteemme digiboksi. Viimein he ovat saaneet minut nalkkiin, ja ensimmäinen myyjä tienaa helposti provisiot myymällä minulle tekniikkaa sisältävän kiiltävän laatikon, ajattelin. Vaatimuslistani on seuraavanlainen:

  • DVB-C, eli kaapeliverkkoon sopiva malli
  • RGB-ulostulo televisiolle ja -sisääntulo DVD-soittimelle

Minulla on myös muutamia toiveita, joista tosin pystyn tinkimään, jos tarve vaatisi:

  • Pelkkä digitaalilähetyksen vastaanotto, en tarvitse kalliita ja huonosti toimivia tallennusmahdollisuuksia
  • Nopea kanavanvaihto
  • Mahdollisimman bugiton softa
  • Kaunis, tyylikäs

Näitä pohdin vasta, kun ensimmäiset kaksi kohtaa täyttyvät. Liikkeiden ehdottomasti myydyin malli, joka täyttää kohdat on kotimainen “*ei ole*“. Tyhjää täynnä. Ensin ei myydä kaapelimalleista muita kuin vuosien takaista Nokian Mediamasteria. No hyvä näin, mutta kohta kaksi sitten karsi kaikki loput mallit pois saataviltani.

Yhdessäkään liikkeessä ei tunnuttu edes tietävän, mikä RGB-liitäntä on. Lyhyen kyselyn tuloksena huomasin, että termi on vieras myös monille muille ihmisille. Lyhyt kertaus: Jo 90-luvun alkupuolella valmistetuissa televisioissa, joista SCART-liittimiä löytyy, on vähintään yhdellä niistä mahdollisuus vastaannottaa RGB-kuvaa perinteisen komposiitin lisäksi. RGB:n etu komposiittiin nähden on se, että ensimmäisessä punainen, vihreä ja sininen väri kulkevat eri signaaleina, kun komposiitissa kaikki tungetaan yhteen signaaliin. Jälkimmäisessä kuvan laatu tietenkin heikkenee, mutta vain kokeilemalla tiedätte, kuinka valtava ero kuvanlaadussa on RGB:n hyväksi.

Jos siis käytätte edelleen esimerkiksi DVD-soittimen mukana tullutta halpis-scarttia, suosittelen sijoittamaan 3,50 euroa Bilteman täysinkytkettyyn SCART-kaapeliin ja asettamaan DVD-soittimen lähettämään kuvan RGB:na. Yllätytte.

Mutta kaikkein omituisinta minusta on se, ettei edes kalliimmista televisioista löydy kuin yksi liitäntä RGB-laitteelle, vaikka nykyään ihmisillä on DVD-soitinten lisäksi mm. konsoleita ja digibokseja, joissa paremmalle kuvalle olisi kysyntää. Hyvin yksinkertaista olisi, jos vaikka digiboksin läpi voisi syöttää RGB-signaalin, jolloin yhtä ja samaa SCART-paikkaa voisi käyttää kaksi laitetta.

Mutta taidan joutua odottamaan vielä ainakin yhden vuoden lisää, ennen kuin löydän itselleni sopivan digiboksin. Siihen asti Suomen päättävät elimet saavat vapaasti hämmästellä, miksi digitaalisuus ei lyö läpi televisiolähetyksissä. Siinähän lopettavat analogiset lähetykset.

Pakkasta ja sohjoa.

Santeri November 29th, 2004

Jos kämppäs vesijohtoputki jääty ja halkes niin kätes yhteen lyö. *klap-klap* Ei sit käydä suihkussa. Tai vessassa. On tuolla onneksi toistakymmentä autollista väkeä tekemässä jotain. Kuumaa vettä tulee tosin. Pelkkä kuume on vähän ikävän lämpöstä suihkuvettä.

Disney-testi

Julius November 29th, 2004

Belle
Belle
You love your family (what’s left) dearly, and you’re a bookworm. Get your head into the world darlin’.

Take the quiz: “What Disney Princess Are You?” (via Tommipommi)

Vuoden

Julius November 29th, 2004

Äänestäkäähän Roklinnussa vuoden levyt, biisit jne.

Miten sujuu multa maanantai

Santeri November 29th, 2004

Taksimiehen maanantai on kutakuinkin aina vapaa. Päivä alkaa sillä, että tutut ja sukulaiset soittelevat ja kysyvät vointia. Äiti pyysi kylään ja pomo töihin. Ei sentään tänään tarvitse töihin, mutta heti huomen aamulla toki. Onneksi on jo yövuoro niin ei tarvitse päiväksi lähteä. (Tuo oli sitä sarkasmia, lapset.) Kuukin vaihtuu kohta, vuokra erääntyy, pitää painaa mieleen uusi vuorolista ja yrittää tehdä jotain järkevää vapaa-ajalla. Kuulin ikäänkuin kauttarantain, että takseilla riittäisi puuhaa tuonne jouluun asti. Tiedä häntä, nuo pikkujoulutkin ovat olleet vähän antikliimaksisia. Joululahjoja tuskin ostan kellekään tänäkään vuonna. Äiti lupasi sukkia ja joku antaa todennäköisesti jotain luettavaa. Niin se yleensä menee.

Voisin kirjoittaa tähän hieman valistusta taksimatkustajalle. Kaikkihan tietävät, että sääntö numero yksi on: “AUTOON EI OKSENNETA!” Auto, jolla olin viime yön ajamassa sai osakseen perjantaina ns. ‘amatöörin’, jolla ei pikkujoululiköörit pysyneet pötsissä vaan roiskuivat reilusti penkin alle. (Se kaikkein vaikein paikka siivota.) Vaikka vuoro loppui ja kuski siivosi auton ja isäntä siivosi sitä märkäimurilla seuraavan päivän oli hajua tallella kun allekirjoittanut astui ratin taakse sunnuntaina iltapäivällä.

KERROTAAN NYT KAIKILLE, MITÄ TAKSIIN RYYNÄÄMINEN MAKSAA. LUE JA OPI. Taksilla on oikeus veloittaa autoon itsensä ylen antaneelta matkustajalta kemiallisesta pesusta 100e sekä alv 22%. Tämän lisäksi matkustajalta veloitetaan korvaus menetetyltä työajalta, eli 30,3e/h (odotustaksa) vuoroa jäljellä olevalta osalta. Päälle voidaan laskea myös seuraavan vuoron alkavia tunteja, koska märällä autolla ei voi lähteä töihin. Esimerkki: Asiakas lahjoittaa möttösensä puolilta öin taksiin. Kuskin vuoro kestää aamukuuteen. Päivävuoro aloittaa ns. lennosta eli kuudelta. Kuten edellä mainitsin, ei auto kuivu kokonaan pariin päivään, mutta kutakuinkin kymmenen tunnin päästä autoa voi taas käyttää.

Eli: 10h x 30,3e + 100e + 22% alv = 425e. Lisäksi tietenkin matkan hinta.

No mitenkäs käytännössä, kun oksentaja on sammunut/suuttuu eikä suostu maksamaan? Soitetaan poliisit. Sitten herätään aamulla putkasta reilun neljänsadan lasku sekä muutama potentiaalinen syyte taskussa. Tarinan opetus: Kannattaa sanoa kuljettajalle huonosta olosta, kyllä me mielummin pysähdymme kuin käymme em. rumban läpi.

Hauskaa pikkujoulua kaikille. Muille.

örh

Nea November 29th, 2004

Viikonlopun pikakertaus: Yritimme katsoa Blueberryä, ei onnistunut. Katsoimme LotR TTT:n, onnistui. Pesin pyykkiä, join glögiä ja siideriä, silitin kissaa ja kirjoitin ihka ensimmäisen laskuni.

Nyt jatkan työntekoa, että hei vaan!

Toteamus

Julius November 28th, 2004

Oletko koskaan huomannut
kun harjaat hampaitasi:
harja sanoo, baka baka.

Sunnuntaikirjoitus

Julius November 28th, 2004

Ernest Hemingway on joskus sanonut:

Älä hätäile. Olet kirjoittanut aina tähänkin saakka ja kirjoitat edelleen. Sinun ei tarvitse muuta kuin kirjoittaa yksi ainoa tosi lause. Kirjoita tosin lause minkä tiedät.

On huojentavaa, että jokaisella meistä on hetkiä, jolloin sanoja - saati lauseita - ei ole, etten ole ainoa. Toisin kuin Hemingwayllä, elintasoni ei luojan kiitos ole riippuvainen näistä sanoista. Kateellisena seuraan ihmisiltä pursuavaa valtaisaa, usein myös mielenkiintoista tekstiryöppyä. Mutta miksi olisin heille kateellinen? Aloitin kirjoittamisen siksi, ja vain siksi, että voisin vuosien kuluttua kerrata omaa päänsisäistä maailmaani nuorena ja hieman vanhempana. En ehkä ole vielä tarpeeksi vanha lukemaan muutaman vuoden takaisia tekstejäni, kun en saa niistä kielioppivirheitä lukuunottamatta mitään irti. Odotan innolla sitä ikävuotta, jolloin todella huomaan päätökseni olevan tosi.

Ehkä uskottavampi syy jokapäiväiseen sanailuun on oma egoni ja tarve näkyä muiden ihmisten silmissä tekstinä. Tarve luoda itseni, olla olemassa ja olla mahdollisimman paljon oma itseni. Haluan näyttää maailmalle mitä oikeasti olen, ja haluan sanoa julki sen, mikä äänihuulistani ei ole päässyt karkaamaan. Haluan vihata, lyödä, olla katkera ja olla ärsyttävän teennäinen kusipää. Sitä minä haluan tekstieni kautta olla, jotta tosielämässä välttyisin näiltä kaikilta. Minua kiihottaa kovasti ajatus, miten ihmiset lukevat sanani ja välittömästi suuttuvat ajatukselleni. Voin nostaa itseni muita ylemmäs, vaikka todellisuudessa ne eivät ole kuin sanahelinää ja oman itseni liiallista esilletuontia.

Ajatukset Kobaïan hajoittamisesta ja lopullisesta sulkemisesta eivät kulje mielessäni kuten ne kulkivat vielä vuosi sitten. Mitä helvetin väliä sillä lopulta on, saanko tänään mitään ylös ja onko siinä mitään järkeä. Lopultakin Kobaïasta on tullut kolmen ihmisen tiivis yhteisö - kolmen, jotka eivät kesällä 2002 tunteneet toisiaan kuin irkin, tai Santerin ja minun tapauksessa koulun kautta. Paljon on tapahtunut tuon jälkeen, eikä minulla ole enää minkäänlaista keinoa vain lopettaa Kobaïaa. Bittienkin jälkeen me olemme.

Olen.

Nimessäni.

Santeri November 28th, 2004

Itsetutkiskelua nykynuorison malliin. Googlettamalla.

Ensimmäisenä käy ilmi, että kirjoitan tälle sivulle. Varsinainen intohimoni on kuitenkin juniorijalkapallo sekä pienten tietokonetapahtumien järjestäminen. Työkseni olen näköjään basisti. Lyhyestä virsi mitäänsanomaton. Perkele.

Ensi kerralla voisin kirjoittaa jostain mielenkiintoisemmasta. Kyydissäni oli eräs julkkis hyvässä kännissä, mutten ikävä kyllä voi kertoa siitä enempää. Vaitiolovelvollisuus, näetsen.

Askel, pieni mutta kuuluva

Julius November 27th, 2004

Televisiosta ei mitään. Pelit ärsyttävät hiljalleen, kun en vaan osaa. Kaapissa ei oluen olutta, siiderin siideriä, viskitipan viskitippaa. Löysin nuudelipaketin, jonka liemeen lisäsin reilusti chilijauhetta - jos saisin illan räjähtämään. Olen yksin kotona, ja nyt puntaroin vaihtoehtoa, jossa lähtisin ovesta ulos ja astuisin sisään lähimpään baariin. Tämä on niin kummallinen olotila jatkuvaan menoon tottuneelle, etten osaa mitenkään olla. Miten televisiosta voikaan tulla noin *turhaa* ohjelmaa. Hyi.

Tuokaa karnevaalit tänne, minä odotan.

Next »