Kotiinpaluu, jotenkin…
Julius October 24th, 2004
Maaltapaluu, kaupungin ilma oli jotenkin lämpimämpi - kuin etelässä. Tuntuu jälleen siltä, että on hyvä palata töihin rauhoittumaan. Juhlat Kemiössä (Kemiö on ruotsinkielinen saari Suomen lounaisrannikolla) jatkuivat aamuviiteen. Neljältä menimme saunaan. Emäntämme mukaan seurueemme oli juonut hulppeat kolmekymmentä litraa viiniä, joka kaiken sen oluen päälle oli melkoinen määrä. Hämmästyin todella, ettei meistä kummallakaan ollut kankkusta. Tänään on ollut kaikin puolin hyvä olo.
Emme palanneet tänään suoraan kotiin kuten aluksi oli tarkoitus, vaan kävimme ihan huviksemme katsomassa vieläkö Turku on entisellä paikallaan. Olihan se, ja pitkä lounas maistui tunnin bussimatkan jälkeen.
Maalla yllätyn aina, kuinka kaikkialla on niin kamalan pimeää auringon laskettua. Helsingin valoihin tottuneena täydellinen pimeys on kuin paluu omille alkujuurille, junasta nousu Pasilassa kuin uudestisyntyminen. Ahtaus näyttäytyy avaruudessa, vankila vapaudessa, ollen maan orja ja kuitenkin kunniavieras. Taidan pitää maaseudusta.
P.S. Kuvia laitan näytille, kunhan saan ne kehitettyä. Siihen asti, arigato gozaimashita.