Nea September 25th, 2004
Köhä köhä. Anteeksi, ota paperia ja pyyhi räkä näytöltä. Kuvasin tänään poikaa, jonka nimi oli Jetro. Progehippivanhemmat varmaan, sainpa idean oman ehkä joskus tulevan poikalapseni nimeksi. Kävin myös tutustumassa muuttoa seuranneeseen postiin Sturenkadulla. Hieman nihkeä virkailija, mutta perjantaina kolmen aikaan ei kukaan ole parhaimmillaan. Niin ja Vallilan makasiineilla sijaitseva kirppari on älyttömän ahdistava paikka.
Himoitsen sitä kuplaa. Voi että se on hurmaava! Pääsisin koeajollekin, myyjä kun sattuu olemaan työpaikkani alakerran Sinooperissa töissä. Taidan lyödä itseäni naamaan.
Perjantai-iltani on kulunut siiderin, irish coffeen, siivoamisen, rastojen vahaamisen ja leffojen parissa. Luunkerääjäkin piti katsoa vain Denzel Washingtonin takia. On se niin ihana mies, huokaus. Niin ja Angelina Jolie tietenkin. Ah. Maailma on täynnä kauniita ihmisiä.
Näihin kuviin ja tunnelmiin.
Julius September 25th, 2004
be sorted @ nimbo.net
Julius September 24th, 2004
Maissilastuja pohjalle, päälle itse tehtyä tomaatti-sipuli-valkosipuli-paprika-chilimössöä ja juustoraastetta, uuniin kypsymään. Nälkäiset kypsyttelevät itseään kuivalla valkoviinillä ennen ateriaa.
On perjantai.
Julius September 24th, 2004
Syksyn tulo kuuluu kauaksi, sillä Ari Peltosen perinteisen pitkä kesäloma on päättynyt ja Paskalista on palannut Radio Helsingin ohjelmistoon. Tämä työpäivä ei voisi sujua paremmin, sillä syksyn ensimmäinen lähetys on hulppea kahden tunnin erikoisspesiaali. Paskan musiikin lisäksi on myös odotettavissa hysteeristä huutoa ja sekoilua. Ilman Aria Paskalista olisi kuin Radio Novan päivälähetys.
Lounaalla puhuimme työkaverin kanssa kauhuelokuvista, ja tarkemmin mietittyäni minulta ei ole jäänyt elokuvan pelottavuuden ja/tai iljettävyyden takia katsomatta kuin yksi elokuva: Takashi Miiken Audition. Sekin vasta siinä kohdassa, kun elokuvan naishahmo työntää pitkää piikkiä hiljalleen miesnäyttelijän silmään miehen ollessa vielä elossa. Nyt Anttilan tarjouskorista löytyisi Ki-duk Kimin The Isle, jossa kuulemani mukaan mm. yritetään itsemurhaa naruun kiinnitetyillä koukuilla, joka ilman muuta niellään kurkusta alas ja nykäistään.
The Isleä on kovasti kehuttu, ylistetty ja palkittu kiitossanoin. Kuitenkin pahin aasialaisväkivalta menee minusta turhan usein liian pitkälle, etten ole todellakaan varma haluanko nähdä vastaavia perversioita ainakaan vapaaehtoisesti. Joku elokuvan nähnyt voi tietenkin muuttaa mieleni kertomalla sen hyvistä puolista, kehumalla tarpeen vaatiessa. Ja onhan kovasti ylistämäni Takeshi Kitanon mafiaeepokset kovasta verenlennätyksestään huolimatta dvd-hyllyni aatelistoa.
Julius September 23rd, 2004
Tein pienen php-skirpitin, joka päivisin näyttää otsikon alla lokkikuvan ja kymmenestä illalla kuuteen aamulla mustan kissakuvan. Tarkoituksenani on antaa tuon skriptin muuttaa koko sivuston väritys riippuen kellonajasta, mutta se näyttää olevan astetta työläämpi tehdä ja täten jääköön myöhemmäksi.
Edit: kymmenestä aamukuuteen näkyy nyt musta leiska, ja päivisin vaaleampi ulkoasu lokin kera. Tässä värityksessä vielä jokin häiritsee minua, mutta koitan yön aikana selvittää pahimman syyllisen.
Levykauppa Keltainen jäänsärkijä on jo saanut valikoimiinsa 27.9. ilmestyvän ruotsalaismetallipumppu Pain of Salvationin odotetun uuden albumin Be. Edellinen Remedy Lane on yksi henkilökohtaisia suosikkilevyjäni, joten odotukset illan ensimmäistä kuunteluhetkeä kohden ovat valtaisat. Samaan pakettiin sain myös Devin Townsendin mainion Terrian, joka ainakin ensimmäisten kuuntelujen perusteella on, kuten sanottu, mainio. Onneksi herran levyistä joutuu enää maksamaan vain mid price -hinnan, vaikka tuosta albumista täysi hintakaan ei olisi paha.
Nämä kaksi levyä ovat ensimmäiset rahalla hankkimani levyt moneen kuukauteen, mikä on ihmeellistä, kun ottaa huomioon alkuvuoden kymmenet hankkimani albumit. Ehkä on jälleen aika ratsata KJS säännöllisesti, vieden hyllystä kaikki omistamisen arvoiset levyt. Ehkä, ehkä…
Nea September 23rd, 2004
Hohoo! Olemme nuoria toivoja! Hassua sinänsä, että joskus meinasin ihan oikeasti ruveta kirjoittajaksi, kunnes visuaalinen viestintä vei mukanaan. Minusta piti tulla toimittaja.
Keräsimme eilen 8 kiloa omenoita Voffen kanssa. Voin kuvitella näyn ja kuuloaistimukset, kun rämmimme lainasaappaissa mutaisella pihalla yrittäen epätoivoisesti ylettyä niihin korkealla kasvaviin herkkuihin. Päädyin polvi edellä nokkoseen ja Voffe tipautteli omenoita siihen malliin, että piti tehdä kung-fu -väistöliikkeitä välttääkseen loukkaantumisen. Roudasimme omenat kotiin kahdessa käymisastiassa. Kuka arvaa mitä meillä pian tarjoillaan? Aiiiivan. Kotitekoista omenasiideriä eli suomeksi kiljua parilla viipaleella omenaa.
Yritin kiinnittää hyllyä seinälle, ja kohtasin saman ongelman kuin kaikissa aiemmissa porailuissamme: kiviseinä. Ei siis toivoakaan. Toinen virhe oli laittaa hyllyn kannattimet ensin kaksipuolisella teipillä kiinni, että tietäisi mihin porata. Tapetti lähti mukaan. Sitten luovutin. Vaan mitäpä pisara maalia ei korjaisi! Luovutin myös siivoamisen suhteen juuri äsken, kun totesin Tarkuksen kaivelleen korianterimme rippeistä mullat lattialle. Työhuoneeni kaapit ehdin järjestää, vaan kuinka helvetissä nämä kamat ovat mahtuneet sinne yksiöön? Vai tapahtuiko tässä nyt se kuuluisa aika-avaruusjatkumon vääristymä, missä tilan määrästä riippumatta kaappeihin mahtumattomien tavaroiden määrä pysyy vakiona?
Väsyttää vietävästi ja ahdistaa istua kotona kun ei oikein keksi mitään järkevää tekemistä. Minulla on raivostuttava kuiva yskä, joka iskee aina juuri kun olen joko a) kantamassa kahvikuppia b) tekemässä jotain pikkutarkkaa c) juttelemassa Seiskan vinkkipuhelimeen. Huomenna voinkin köhiä parit lapsukaiset petiin.
Julius September 22nd, 2004
Aina ajoittain saan niin kutsutun “mitä minä sanoin”-tunteen, joka kohottaa egoani ja nostaa henkisen tasoni jälleen muita ylemmäksi. Kuten yleensä, tämä tunne liittyi jälleen taiteeseen, elokuvaan. Ennakkoon näkemämme Pedro Almodóvarin uutuus La mala educatión on teos, josta tiesin nauttivani vain tietyssä seurassa, ja jota en haluaisi tiettyjen ihmisten näkevän, ainakaan minun seurassani.
Almodóvar voisi hyvin olla nykypäivän Stanley Kubrick; hänen elokuvansa ovat jo niin viimeistellyn täydellisiä sekä juoneltaan, että tekniseltä laadultaan, ettei vertaus ole täysin tuulesta temmattu. Hyvin harvoin saa elokuva - jossa juoni on vahva ja puhutteleva - minut kiinnittämään huomiota yksittäisten kuvien täydellisyyteen. Siinä ovat onnistuneet aiemmin Kubrickin ja Almodóvarin lisäksi lähinnä Japanin Hayao Miyazaki ja tietyin rajoittein myös Takeshi Kitano. Espanjalaisohjaajan aiheet ovat tähän asti kuvanneet vähemmistöryhmiä hyvin realistisella ja ehkä myös ymmärtävällä tavalla, ja hän saa katsojan jopa tietyllä tavalla ymmärtämään ihmisten tiettyjä ratkaisuja ja tekoja. Miksi hän hakee ymmärrystä yhteiskunnan alimmalle saastalle, miten hän onnistuu tavoitteessaan? Ehkä Eurooppa ei ole vielä murhannut kaikkia tähtiään.
Alussa mainitsin, etten haluaisi tiettyjen ihmisten näkevän tätä elokuvaa. Heidän ei minusta tarvitsekaan koskaan pohtia asioita, joita raapaisin kirjoituksessani. He saavat tuudittautua tietoon, että he ja heidän yleisesti hyväksytyt mielipiteet ovat tosia ja tulessa palamattomia. He ovat oikeassa, heidän tulee olla oikeassa meidän kaikkien tähden. Ja jos ihminen haluaa nähdä sen toisen puolen, hän voi kääriytyä hetkeksi satujen rakastavaan vaippaan.
Nea September 22nd, 2004
Autolla ei kannata ajaa kuumeessa, sillä tilan- ja paikantajun puutteellisuus heijastuu myös etäisyyksien ja nopeuksien arviointiin, lopputulos negatiivinen. Ja äkkijarrutuksessa kuskin taakse taktisesti sijoitetut kirjekuoret kyllä tulevat niskaan, onneksi eivät kuitenkaan koko joukkueen voimalla. Anteeksi nyt siis tämänpäiväinen autoiluni, mutta kuvauskamojen kanssa fillarointi ei ihan ensimmäisenä tullut mieleen. Autoista vielä sen verran, että toimiston pihalla oli violetti kupla myytävänä, eikä hintakaan ollut paha. TAHTOO! Toinen vaihtoehto olisi sitten kleinbus, mutta oikeesti, kuka sellaisen muka haluaa myydä?
Kiero mieleni keksi tänään uuden sanonnan sille, että jokin paikka sijaitsee keskellä ei mitään. Eli siis hevon jorvaksessa. Kuulostaa jotenkin pervolta, mutta voin vakuuttaa olleeni tänään reippaana kuin partiopoika siinä ihka oikeassa Jorvaksessa, joka alkaa siitä mihin Eniron kaupunki-infon kartat loppuvat. Lisäksi eksyin Töölössä, mutta se nyt oli odotettavissa.
Et olisi halunnut olla paikalla kun… Voffe avasi tietokoneensa ja asensi sinne uuden virtalähteen. Pölytys suoritettu viimeksi vuosi takaperin.
Harmi kun missasit… minttuhiirenpyydystysnäytöksen ala Tarkus, sisältäen olohuoneen verhot, metrin verran sohvaa ja Nean kankut.
Kuulemma lentsuun ei auta kuin makaaminen. Makaan siis huomenna oikein olan takaa ja kittaan paljon teetä.
Uusi leiska rokkaa kybällä noin muuten, mutta Julius hei, et olisi kornimpia kuvia voinut valita?
Julius September 21st, 2004
Leiska vaihtuu tänään. Odotettavissa bugeja ja toimimattomuutta koko illan/yön.
Edit: tähän mennessä kaikki kunnossa. Kun en ikinä saa ideoita sivun muodosta ja rakenteesta, etsin netistä käsiini valmiin, lisenssiltään vapaan pohjan ja rakensin tämän sen päälle. Propsit pohjasta pohjalla. Toivottavasti tämä nyt ei ole ihan samanlainen kuin muut blogit nyt tai tulevaisuudessa, eli toivottavasti sain edes jotain omaa näkemystä tähän pultattua. Bugeista saa vanhaan tapaan kertoa kommenttiosastolla.
Nea September 21st, 2004
Nean perinteinen flunssanparannuskeino: ei vedetä kuumetta alentavia illalla ja annetaan sen kuumeen riekkua pöpöt kuoliaaksi yön aikana. Olo on kuin saunassa ja unet houreensekaisia, mutta se nyt on pientä. Toimii joka kerta, nytkin on lämpötila 36,4. Sehän tässä vaan on, että olo ei ole parantunut mihinkään, ja epäilen kuumeen nousevan iltaa kohti uudestaan. Yritän sinnitellä vapaapäivääni torstaihin asti tämän pöhnän kanssa, ja jos ei yhden päivän lepo auta, on tauti kuolemaksi. Onneksi sain tänään pitkät aamu-unet eikä huomennakaan ole mikään rankka päivä.