Pure kynsiä!
Nea September 23rd, 2004
Hohoo! Olemme nuoria toivoja! Hassua sinänsä, että joskus meinasin ihan oikeasti ruveta kirjoittajaksi, kunnes visuaalinen viestintä vei mukanaan. Minusta piti tulla toimittaja.
Keräsimme eilen 8 kiloa omenoita Voffen kanssa. Voin kuvitella näyn ja kuuloaistimukset, kun rämmimme lainasaappaissa mutaisella pihalla yrittäen epätoivoisesti ylettyä niihin korkealla kasvaviin herkkuihin. Päädyin polvi edellä nokkoseen ja Voffe tipautteli omenoita siihen malliin, että piti tehdä kung-fu -väistöliikkeitä välttääkseen loukkaantumisen. Roudasimme omenat kotiin kahdessa käymisastiassa. Kuka arvaa mitä meillä pian tarjoillaan? Aiiiivan. Kotitekoista omenasiideriä eli suomeksi kiljua parilla viipaleella omenaa.
Yritin kiinnittää hyllyä seinälle, ja kohtasin saman ongelman kuin kaikissa aiemmissa porailuissamme: kiviseinä. Ei siis toivoakaan. Toinen virhe oli laittaa hyllyn kannattimet ensin kaksipuolisella teipillä kiinni, että tietäisi mihin porata. Tapetti lähti mukaan. Sitten luovutin. Vaan mitäpä pisara maalia ei korjaisi! Luovutin myös siivoamisen suhteen juuri äsken, kun totesin Tarkuksen kaivelleen korianterimme rippeistä mullat lattialle. Työhuoneeni kaapit ehdin järjestää, vaan kuinka helvetissä nämä kamat ovat mahtuneet sinne yksiöön? Vai tapahtuiko tässä nyt se kuuluisa aika-avaruusjatkumon vääristymä, missä tilan määrästä riippumatta kaappeihin mahtumattomien tavaroiden määrä pysyy vakiona?
Väsyttää vietävästi ja ahdistaa istua kotona kun ei oikein keksi mitään järkevää tekemistä. Minulla on raivostuttava kuiva yskä, joka iskee aina juuri kun olen joko a) kantamassa kahvikuppia b) tekemässä jotain pikkutarkkaa c) juttelemassa Seiskan vinkkipuhelimeen. Huomenna voinkin köhiä parit lapsukaiset petiin.
Se kirottu yskä vain pahenee. Tänään meinasin jo yskiä keuhkoni pihalle aamulla, eikä loppua näy. Mur.
Eikö teillä ole iskuporakonetta! Humanistit!