Julius September 30th, 2004
Bussi vyöryi pysäkillä seisoneiden päälle.
Murskaantunut pysäkki on Töölössä, Töölön hallin pysäkki. Parempi puolisko kulkee siitä päivittäin töihin bussilla, tänään kello 14:15. Onnettomuus sattui kello 15:20. Joskus elämä voi olla tunnista kiinni. Onnettomuuden uhreista tiedetään tällä hetkellä vain, että heitä on kolme ja heidät on viety sairaalaan. Tämä kosketti todella läheltä, ja toivon kaikesta sydämestäni, että nämä kolme loukkaantunutta ovat kunnossa.
Julius September 30th, 2004
Työntekijä sanoo aamulla pirteänä ja iloisena “huomenta”, mutta annas olla kun on kotiinlähdön aika; ilme on surkea ja ainoa ulos kakisteltu sana on hiljainen, mutta toiveikas “huomiseen”.
Huomisesta Zatôichin ensi-illasta varasin viisi paikkaa täsmälleen keskeltä salia. Näköjään tunku ei ole kova edes tuollaisen kulttiohjaajan uuden elokuvan ensi-iltaan, mikä toisaalta on hyvä juttu - hiljainen sali - toisaalta huono - japanilaista elokuvaa ei välttämättä tuoda Suomeen tulevaisuudessa niin paljon.
Syksy on todellisuutta, ja kesäpeiton vaihduttua syksypeittoon sängystä on yhä vaikeampi päästä ylös aamuisin. Jos vaaleissa joku ehdokkaista kannattaisi muutaman kuukauden palkallista talviunta, voisin jopa vaivautua äänestämään häntä tulevissa kunnallisvaaleissa.
Nea September 29th, 2004
Tarkuksella on joku kasvaimen tapainen niskassaan, hoidetaan sitä nyt kortisonilla. Ikinä en ole nähnyt kissaa niin vihaisena kun se oli eläinlääkärin rutistellessa sitä niskavilloista. Puri kättäni ja iski kyntensä niskaani. Vein sen sitten mukanani toimistolle koko päiväksi, jossa se oli työkavereiden hellittävänä. Tänään siellä olikin sitten Speedy-koira <3 Söi Tarkukselta jääneet ruuat ja kuunteli avoimesti kaikkien murheet. Meillä on lapsi- ja eläinystävällinen työympäristö.
Hysteria kasvaa kiireen mukana. Tänään printtasin Reminderin ja ripustin sen kahvihuoneen oveen meitä kannustamaan. Olen ollut tänäänkin töissä vaatimattomat 12 tuntia, eikä tunnelin päässä näy kuin vastaantulevan junan etuvalo. Onneksi työkaverit ovat ihania joten siellä itseasiassa viihtyy.
Minulle soitetaan mitä ihmeellisimmistä syistä. Kerran veljeni kysyi mikä on peräsuoli englanniksi, tänään selitin seikkaperäisesti kuinka kissat parittelevat. Seuraavaksi minulle soittaa Paavo Turengista päivää ja kysyy kuinka paljon hiivaa laitetaan kymmenen jauhodesin pullataikinaan.
Julius September 29th, 2004
Voi kurjuus. Pääni katoaa kohta viereisestä seinästä läpi naapureiden iloksi. Kolme hyvin epätoivoista työprojektia vie kaiken luovuuden ja elinvoiman. Yrityksiä yrityksen perään, eikä koskaan ole hyvä - ei ole mahdollista olla hyvä. Silti pitää yrittää, lyödä päätään seinään ja hymyillä. Yritä siinä sitten vihellellä.
Jos unohtaisi työt hetkeksi, ja varaisi liput Zatôichin ensi-iltaan. Jos ei muuta, niin elokuvassa on ainakin blondiksi hiuksensa värjännyt Takeshi Kitano.
Niin, ja terveisiä sinne Ruotsiin, jossa bändi nimeltä Rush aloittaa keikkansa illan myötä. Tässä hieman tunnelmia matkalta:
16:44 < Cartagia> pakko kai tännekin sanoa että täällä ruotsissa on niin perkeleen paljon suomalaisia rush-ihmisiä että voi vain ihmetellä miksei bändi kelvannut suomeen
16:49 < Cartagia> tuolla liikkuneet suomalaiset kertoivat että vikingillä olivat suunnilleen vallanneet diskon ja siellä oli soinut sitten Rush
16:49 < Cartagia> meillä siljalla diskossa jäätiin kuulemma vain yhteen Rush-biisiin
16:49 < Cartagia> laivalla ei kyllä käytännössä muita ollut eläkeläisten ja turistien lisäksi kuin keikkamatkalaisia
Niinpä, olisi Rush voinut Suomeenkin tulla. Mutta ei, Kanadan pojille ei sovi. Pitäkää keikkanne, te ruotsalaiset Turmiolan Tommit!
Julius September 28th, 2004
Väsymys ei välttämättä erotu kahvihumalan alta, mutta kun kotona riisuessani kenkiä huomasin niiden olevan omien kenkieni sijaan työkengät, paljasti tuo kirottu syöpäläinen itsensä. Lätkiessäni itseäni kärpäslätkällä päähän useiden minuuttien ajan keskellä olohuoneen lattiaa, ymmärsin väsymyksen poistuvan vain nukkumalla tarpeeksi. Ja eihän tällainen juhlaeläin sellaiseen alistu, eihän?
Postissa odotti vihreeseen riisipaperiin käärityt Porco Rosso ja Nausicaa. Päällä oli lukuisia postimerkkejä ja leimoja, takana lappu osoittaen paketin olevan suhteellisen halpa lahja. Ei se muutenkaan olisi tulliin jäänyt, silti tällainen palvelu ilahduttaa aina.
Tänään oli hyvä päivä.
Julius September 27th, 2004
Herra Suohiiri otti kiinni sateenvarjostani ja nykäisi. Olin nopeampi, ja käänsin varjoa häntä vasten; hän repäisi toisesta suunnasta. Herra Suohiiri ei pidä, että hänelle vittuillaan. Herra Suohiiri on OLIO.
Päivän levyostos, ainoa hyllystäni puuttunut Pain of Salvation -studioalbumi The Perfect Element, part I saapui vihdoin cd-soittimeeni, ja kuulostaa - kuten arvasinkin - erittäin hyvältä. Tämä on progemetallia juuri sellaisena, kuin sen pitääkin olla. Ei mitään turhaa kikkailua, vaan silkkaa rankkaa paisutusta ja suuria tunteita.
Työkaverilta lainassa ollut animesarja Tenchi Muyo! muuttuu yhä animemaisemmaksi edetessään. En koskaan tajua tätä yhtälöä: Talossa on neljä naista ja yksi teinipoika. Kaikki naiset ovat ihan lääpällään poikaan (noin 16—17-vuotias), ja yrittävät tarjota hänelle jos jonkinlaisia palveluksia. Tämä teinisankari kieltäytyy jokaisesta pelokkaasti, ehkä jopa sankarillisesti. Mikä hänessä on vikana? Mikä kaikissa tuon ikäisissä animeteinipojissa on vikana. Jossain pisteessä tuo ei ole enää edes hauskaa.
Take me to the forest,
take me to the trees -
take me anywhere as long as you take me.
Take me to the ocean,
take me to the sea -
take me to the Breathe and BE.
- Pain of Salvation: Imago
Nea September 27th, 2004
Omenasiideri on porisemassa vaatekaapissa. Tätä varten keittelimme eilen omenoita kolmesta yhteentoista saadaksemme mehua. Lähes kahdeksan kiloa omenoita muuttui lähes seitsemäksi litraksi punertavaa, paksua lientä. Loput nesteet tölkeistä, sokeria, hiivaa, hiivaravinnetta, pektolaasia ja muutama wanha käymisloitsu (”wiinahan henget jos perkele ette tähän astiahan tulo niin huonosti käyp”). Ja siideriä on saatavilla ehkä tammikuussa, kiitokset vaan viinikaupan sedälle hyvistä ohjeista.
Kissalla on niskassa joku… juttu. Ihan kuin ihottumaa. Huolestuttaa. Pitääkin soittaa eläinlääkärille.
Julius September 26th, 2004
Sunnuntaiaamuna nukutaan pitkään, eikö? Ei tässä taloudessa, jossa herätyskellon herättäminä hypätään ylös ja kiiruhdetaan katsomaan Harry Potterin kolmososaa elokuvateatteriin. Aulassa kauhistutti, sillä eihän siihen aikaan muut käy elokuvissa kuin lapsiperheet ja eläkeläiset. Näytös oli silti mukavan rauhallinen, jopa rauhallisempi kuin viimeviikkoinen La mala educatión.
Mainostrailereissa huomioni herätti valtava sininen Totoron kuva, eli japanilaisen studio Ghiblin (linkki fanisivustolle) mainos. Traileri oli kovasti odottamastani uudesta Ghibli-elokuvasta Neko no Ongaeshi (The Cat Returns). Odotukseni karisivat kuin myrskytuuleen hahmojen avatessa suunsa - he puhuvat kaikki suomea! Kyllä. Englantikin olisi riittänyt sille, etten olisi edes lähestynyt salia, jossa elokuvaa näytetään, mutta suomeksi… Paras juttu on kuitenkin se, että käännökset ovat tällaiselle japanifriikille ihan kammottavan huonotasoisia. Trailerissa yksi kissoista sanoi kovaan ääneen “arigaaatto sinulle”. Arigaatto.
Hyvät suomentajat:
Opetelkaa ihmeessä edes vähän sitä v*tun japania, ettei tarvitse hävetä silmiä päästään.
Kapteeni… kuittaa.
Nea September 25th, 2004
Kävin entisen koulukaverin tupareissa kääntymässä, porukkaa oli kuin pipoa ja viina virtasi. Olin autolla liikenteessä, joten sai tuo juomapuoli jäädä kahviin. Kummallista nähdä ihmisiä, jotka ovat olleet läheisiä koko nuoruusajan, mutta jotka ovat lukion jälkeen jääneet taka-alalle elämässä. Aika on tainnut tehdä temppuja myös muistille, sillä kaikki riidat ja selkkaukset mitä hyvin tiiviissä porukassamme on ollut ovat unohtuneet tai menettäneet merkityksensä. Oli vain mukava nähdä pitkästä aikaa.
Puoli pulloa siideriä odottaa minua pakkasessa ja Voffella on joku Aasiasplatter -leffa mielessä. Antoisaa lauantai-iltaa sitten vaan.
Julius September 25th, 2004
Jo pari viikkoa sitten mainostamani uusi suomennettu mangasarja Salapoliisi Conan sai toisen osan hieman alkuperäisestä julkaisuaikataulusta myöhässä. Sarjis on erinomainen, silkkaa laatua.
Minua kuitenkin arveluttaa takakannesta löytyvä teksti “Ei suositella alle 12-vuotiaille.”, joka siis sallii Conanin sitä vanhemmille. Ei siinä mitään, mutta sarjiksen kuvamateriaali on ajoittain hieman arveluttavaa, jopa kaksitoistavuotiaille. Eikä siinäkään vielä mitään, mutta jos arvon lukijat muistelette mitä meinasi käydä hieman yli vuosi sitten aloitetulle Dragonball-mangalle, jossa olleet hieman seksistiset kuvat saivat kristillisten kansanedustajan Päivi Räsäsen tuomitsemaan koko japanilaisen kulttuurin, koska pienemmät lapset olivat löytäneet lehtihyllyn alaosassa näkyvillä olleen mangan, ja tietenkin napanneet mukaansa johtuen kohtuullisen suositusta, sarjikseen verrattuna surkeasta Dragonball X -animaatiosarjasta.
Dragonballin kuvallinen materiaali on kovin kesyä Conaniin verrattuna, ja sen saama 12 ikävuoden ikäraja on ihan asiallinen. Conanin paikka lehtihyllyssä on tähän saakka ollut mahdollisimman alhaalla, melkein lattiatasossa - eli juuri siellä, mistä pienemmät lapset sen löytävät. Vielä kun kansikuva on kohtuullisen kiltti, saattaa meillä olla taas kohta tapaus, jossa sarjaa oikeasti fanittavien ihmisten ääni hukkuu kristillisten kaksinaismoralistien jylhään vuorisaarnaan.
Eivätkö julkaisijat koskaan opi?
