Archive for July, 2004

Muted tone

Julius July 7th, 2004

Aikaisempaan Lantus-kokeiluuni viitaten nukuin tänä yönä ryhdikkäästi herätyksen ohi, ja kaksi tuntia myöhemmin availin silmiäni vain huomatakseni kaikkia lihaksiani vaivaavan puudutuksen. Kompuroin nopeasti jääkaapille hakemaan tuoremehua - kolme isoa lasillista - ja hiukan selvittyäni mittasin verensokerin. Matalahan se oli, ja herätessäni lienee vaarallisen alhainen. Vasta junassa havahduin miettimään, miten vaarallinen tilanne lopulta oli. Tietenkin meiltä löytyy ensiapuruiske insuliinishokkiin, mutta silti ensimmäinen todella vaarallinen hypoglygemiakohtaus pelästytti. Yritin myöhemmin tavoittaa sairaanhoitajaa, mutta he ovat kaikki lomalla tämän kuun. Harkitsen todella vakavasti insuliinin pistosajankohdan muuttamista. Mielummin kärsin hypoglygemiat töissä kuin yöllä nukkuessani.

Tämän tarkoitus ei ollut huolestuttaa teitä Kobaïaa lukevia sukulaisia - tiedän, että olette siellä. Antakaa Juliuksen huolehtia, kun sillä on pidemmät jalat.

Sateinen päivä

Julius July 6th, 2004

Ja millainen aamu. Herätys kuusi viisitoista, todellinen herätys plus puoli tuntia. Tavoite: saada passikuvat, uusi passi ja ilmoittaa vanha kadonneeksi. Lähtö Töölöstä noin 7:45, tähän asti kaikki hyvin. Juna-asemalla odottaa passikuva-automaatti, joka käyttäjien suureksi harmiksi ei syö kuin euron ja kahden euron kolikoita. Läheinen R-kioski auttoi. Tässä vaiheessa passikuva-automaatti päättää syödä viidestä eurosta kolme, eikä huoli viimeistä isoa kolikkoa. Huokaisu, pikainen sydäninfarkti ja viimein puhelu laitehuoltoon: “Pahoittelemme laitteessa olevaa vikaa, olkaa hyvä ja ilmoittakaa tilinumeronne, jotta voimme maksaa hyvityksen menettämistänne rahoista.” “Kiitos.” *tuut*

Jostain kumman syystä kauppa suostui rikkomaan viidenkymmenen euron setelin pienemmiksi, vaikka se tasan tarkkaan sotii kaikkia arvokkaita sääntöjä ja asetuksia vastaan. Toisen automaatin vuoro. Syötän ensimmäisen euron, toisen ja kolmannen… viimeistä kaksieuroista ei taaskaan haluta vastaanottaa. Huutoa, hampaidenkiristystä, itkua. Ja kappas, aikani hakattuani kone syö kolikon ja aloittaa kuvaamisen - tuloksena jälleen kerran noloja passikuvia. Tässä vaiheessa lopputulos ei haittaa pätkääkään.

Poliisiaseman heräillessä aurinkoiseen aamuun Kaartinkaupungissa, saapuu onneton ja passiton nuorukainen paikalle. Yläkerrassa odottaa jono, jossa odottelu repii pakosta silmäluomia alaspäin. Täytettyäni passinhakukaavakkeen on juuri sopivasti vuoroni, jonka aikana ystävällinen virkailija neuvoo ystävällisesti, ettei minulla ole katoamisilmoituslomaketta. Eli takaisin jonon hännille - jonon, joka tällä kertaa kestää tuplasti pidempään. Pään jo kopsahdellessa odotushuoneen pöytään pääsen viimein virkailijan luo, toisen virkailijan luo, takaisin ensimmäisen virkailijan luo ja viimein kolmannen - passin antavan - virkailijan luo. Lisää väleihin paljon jonottelua.

Canon AE-1Herätessäni luulin vielä pääseväni normaaliin aikaan töihin, ja istuin jo raitiovaunussa, kun samainen vaunu hajoaa keskelle ruuhkaista Mannerheimintietä. Pitkällisen odottelun jälkeen matkustajat saivat raitista ilmaa. Minä olin töistä myöhässä jo aivan liikaa.

Kun päivä on tarpeeksi huono, tapahtuu ihme ja kuin viivasuorasta taitoskohdasta kaikki muuttuu hyväksi. Kävellessäni illalla töistä kotiin säteili taivas kuin suuren herran armosta. Jänöpuput loikkivat nurmella ja fasaanit rääkkyivät pusikoissa. Ajattelin, etten tämän onnellisemmaksi voi enää päästä. Siinä hetkessä oli kaikki. Palapelin palat loksahtivat yhteen vain tajutakseni, ettei minulla ollut kameraa mukana tilanteen ikuistamiseksi.

Tilanne on ohi, ahdistaa.

Lähtölaskenta

Nea July 6th, 2004

Noin seitsemän tunnin kuluttua siirryn sivistyksen ulottumattomiin eli lähden Englantiin. Paluu tapahtuu kymmenen päivän kuluttua, joten jätän teidät siksi aikaa Juliuksen hellään mutta ankaraan huomaan. Santerin huomaan en jättäisi ketään, johan pelkästään niiden viiksien katsominen itkettää.

Vietimme sunnuntaina jatkot meillä ja olo oli eilen sen mukainen. Onneksi en sentään ihan kuolleena maannut, sillä tekemistä oli vähän liikaakin. Tärisin Kallion terveysaseman toimiston jonossa ja en edes haaveillut jonottavani vielä apteekissa. Hyvä kun edes myivät lääkkeitä, taisin olla aika kalpea. Mehujää auttoi hetkeksi, mutta päätä ei pystynyt liikuttamaan irvistämättä ennen iltaseitsemää. Tarkus lähti hoitoon Kotkaan, ja on ihan omituista kun se ei ole koko ajan tässä häärimässä. Ikävä. Mutta kaitpa kissanomistajat tarvitsevat lomaa siinä missä perheenäidit ja -isätkin.

Ciao, pitäkää itsenne miehinä.

Värikäs päivä

Julius July 5th, 2004

Tuhat erilaista sävyä on suhteellisen paljon. Kymmenentuhatta on tietenkin enemmän ja miljoona - noh - liikaa. Olen nyt työskennellyt reilun vuoden värien parissa, ja olen todellakin saanut huomata miten paljon maailman kauppamarkkinoilla riittää värisävyjä. Ajatelkaa asia näin: avaat kuvankäsittelyohjelman, sieltä väripaletin ja väripaletista vaihdat värisävyä noin muutaman L-arvon verran kerrallaan. Toistat saman jokaiselle värialueelle, ja käsität ehkä hieman sitä värien määrää, joka käsieni kautta kulkee päivittäin. Ala on hyvin mielenkiintoinen, mutta välillä tietyllä tavalla hämmästyttävä. Ihmiset painottavat niin erilaisia asioita halutessaan tiettyä sävyä; kun rautakaupassa mökin maalaamisesta kiinnostunut suomalainen ei välttämättä edes huomaa värivirhettä maalin ja standardin välillä, saattaa joku ihminen toisella puolella maailmaa tutkia niitä suurennuslasilla erikoislampun alla vain huomatakseen edes jonkin eron. Aikoinaan aloittaessani alalla, päässäni pyörivät samat sävymallit joita työaikana sain aikaan. Onneksi työstä pääsee nykyään eroon astuessa työpaikan ovesta pihalle; aikansa se vei.

Värit

Huomasin aamulla kauhukseni passini olevan hukassa. Pengottuani koko asunnon noin miljoonaan (no ok, kahteen) kertaan, ja ollessani edelleen ilman passia, jouduin karvaasti nielemään tosiseikat ja siirtämään herätystä reilusti aikaisemmaksi. Huomenna siis tapaamaan poliisisetää, sitten toivottavasti kameraostoksille.

Nyt olo on kuin kaikkensa antaneella, mutta tunnen myös kasvaneeni ihm… äh, vituttaa. Se siitä.

Gamla stad

Julius July 4th, 2004

VanhankaupunginkoskiAamulla oli ilo herätä kirkkaaseen auringonpaisteeseen. Koko viikonlopuksi luvattu saderintama oli yllättäen väistynyt, ja koko viikon haaveilemani kuvaussessio oli vihdoin mahdollista toteuttaa. Ryntäsimmekö heti aamulla ulos? Emme tietenkään, vaan vasta kun taivas repesi jälleen ja aurinko oli haave vain. Aina kannattaa taistella tutkainta vastaan, joten tarpeeksi kampetta päälle ja ulos rohkeasti. Uhkapeli kannatti, ja päästessämme kauniiseen Vanhaankaupunkiin, aurinko pilkisteli jälleen ja filmille päätyi mitä upeampia kuvia - luulisin.

Paluumatka venyi yllättävän pitkäksi harhaillessamme Käpylän ja Pasilan välillä. Lopulta pääsy ravintolaan - nam - ja sieltä koukkaisu valokuvaliikkeen (eli Anttilan, anteeksi) kautta. Minulla on nyt elämäni ensimmäinen diafilmi, ja pelottaa jo valmiiksi tämä valokuvauksen Siperia. Dialle ei vain saa mokata valotusta. Se on kerrasta poikki, naps. Tosin diafilmit ovat melko halpoja kehityksineen, ja kuulemma värisävyt ovat negoja paremmat. Saa nähdä.

P.S. Paarman puremat EIVÄT ole mukavia juttuja. Ei, vaikka yrittäisi suhtautua luontoon mahdollisimman lempeästi ja suvaitsevasti. Palakoot nuo tuholaiset julmalla tavalla helvetin tulessa. Ryökäleet!

Kops

Nea July 3rd, 2004

Peruutin päin pysäköityä autoa. En kovaa enkä pahoja vahinkoja aiheuttaen, mutta peruutin kumminkin. Todella Noloa. Olen siis jälleen Kotkassa, äidin uutta autoa telomassa ja Cosmo-kissaa kiusaamassa. Saan täältä matkaani pari pöytää ja lukuisia Jules Vernen kirjoja.

Ullakkoa penkoessa löytää muuten aina jotain jännää. Tällä kertaa joskus vuonna se ja se kuvattu mustavalkofilkka sekä pari LP-levyä. Suosittelen.

Marlon Brando kuollut

Julius July 2nd, 2004

Marlon Brando RIP.

Miehen upeat, lähes häikäisevän loistavat roolit mm. elokuvissa Apocalypse Now! ja Godfather nostivat hänet silmissäni yhdeksi 1900-luvun parhaista näyttelijöistä. Ei ollut toista samanlaista. Voi sitä karismaa, pelottavaa voimaa, joka hänestä säteili. Nuku hyvin, Hollywoodin kapinallinen.

P.S. Tänään on tullut vastaan jo kaksi ihmistä, jotka eivät tienneet kuka Marlon Brando on. Olkaa niin ystävällisiä, ja ottakaa edes sen verran selvää. Ilmestyskirjaa on myyty Anttiloissa alle kymmenellä eurolla, joka on polkuhinta mahtavasta Vietnam-elokuvasta. The horror, the horror…

Huonot otsikoimaan ry. #2

Nea July 2nd, 2004

chocobo Haa! Minulla ja Skitso-Jannella alkaa loma samaan aikaan! En ole sen suuremmin kikatellut sarjakuville, mutta naureskellut kyllä ihan omiani koko ajan. Minulla on uusi Normaali? -paitani päällä, ja läsnäolijoiden mielestä tuo kysymysmerkki on todella tarpeen. Tiedättekö muuten ketään toista, joka saa kengistä jännetupentulehduksen ranteeseensa?

Pelasimme eilen pitkästä aikaa Final Fantasy seiskaa. Aloin kasvattamaan chocoboja, ovat ne vaan niin kivoja otuksia. Tarkuskin on söpö ku chocobo. Niin joo, haluaisiko joku kissan huostaansa kahdeksi viikoksi?

Dr Dr IM IN BED!

Julius July 1st, 2004

Dr PepperKuten kuvasta näette, löytyi ihanaa Dr Pepperiä vihdoin hieman isommassa pullossa. Ai miten kallista? 4,50 euroa per kaksi litraa. Auts.

Ifiltä tilaamani nettikuvat saapuivat viimein. Laatuun olen oikein tyytyväinen, vaikka eihän se huonoa saisi ollakaan pro-kuvissa, jotka ovat kuvakoon resoluutiorajan ylärajalla ja joiden värit on säädetty juuri kuten pitää. Jopa kymppikuvasta skannaamani ja suurentamani orava ei näyttänyt ollenkaan hassummalta, vaikka läheltä katsottuna sumeutta onkin jo nähtävissä.

Laskin juuri, että lomaan on enää alle kuukausi aikaa. Toisaalta loma on jo melkein kesän loppupuolella, joten eiköhän olisi järkevintä vain rehellisesti masentua ja sulkeutua hiljaiseen yksinäisyyteen lähimpään pimeään nurkkaan.

Alasti!

Nea July 1st, 2004

Mikä maailmaa vaivaa? Miksi miehet haluavat poseerata minulle ilkosillaan? Epäilen käytännön pilaa, kuka nyt oikeasti tykkää kuvistani niin paljon, että haluaa niissä esiintymään? Ja että vielä kaksi eri henkilöä saman päivän aikana, ei mene läpi. Esko perhana kiusasi, että olen tainnut profiloitua nudekuvaajaksi. Voisi hullumminkin olla; olisin saattanut profiloitua kenkäkuvaajaksi.

« Prev - Next »