Julius July 19th, 2004
Minulla on huono tapa ajoittaa ostokseni. Apple julkisti tänään uuden sukupolven iPodin, joka uusien ominaisuuksiensa lisäksi on nyt myös reilusti halvempi kuin edeltäjänsä - 20 gigan malli on halvempi kuin 15-gigainen noin pari kuukautta sitten. Sama juttu kävi televisioni kanssa vuosi sitten, kun ostopäivästä kuukausi myöhemmin Pixel Plus -malleja myytiin jopa halvemmalla kuin ostamaani Digital Natural Motion -mallia. Tietenkin tämä ahdistukseni on naurettavaa - olenhan tyytyväinen nykyisiin laitteisiini ja uusien perään haikailu on yksi kapitalismin harvoja puolia, josta en pidä ollenkaan. Kuin lisääkseen kärsimystäni, Apple ilmoitti vuodenvaihteessa julkaistavan Tigerin tukevan uusimpien näytönohjainten grafiikkaominaisuuksia melko vaikuttavalla tavalla uuden Core Image -rajapinnan avulla. Tuo systeemi siis hyödyntää näytönohjainten kaikkein uusimpia ominaisuuksia, jolloin nopea grafiikka välittyy vain tietyillä näytönohjaimilla varustettujen Mac-koneiden omistajille. Tämäkään ei saisi häiritä minua, mutta arvatkaa kaksi kertaa kuuntelenko minä järkeni ääntä.
Yritän nyt painottaa tätä itselleni: minä en tarvitse uutta konetta. Tämä nykyinen riittää kuvankäsittelytarpeisiini vallan mainiosti, eikä Internetissä surffailu vaadi lainkaan lisätehoa. Ulkoistettuani pelaamisen konsoleille, olen jo kauan sitten “menettänyt” tarpeen päivittää rautaa pelien vaatimalle tasolle. Ja kuitenkin… No, ehkä minä vaihdan uuteen G5 iMaciin syksyllä tai vuodenvaihteessa - varsinkin, kun näistä vanhemmista koneista saa edelleen rahansa hyvin takaisin.
Argh, taas se iski!
Pakko… kuluttaa … … lisää rahaa… Auttak..
Nea July 19th, 2004
Lauantainen Tavastiareissu oli ainut panokseni Tuska-festivaaliin. Tuskastuin tungoksessa kuvaamiseen ja häivyin paikalta heti Manitoun keikan jälkeen. Onneksi olin *krhmn* vieraslistalla ja pääsin ilmaiseksi sisään. Kuvista tuli mitä tuli, mutta tulipa silti. Menin vielä siiderille Voffen ja tuskavieraidemme kanssa, mutta onneksi vältin humalaan tulemisen ja niin ollen myös krapulan hyvin taidokkaasti.
Aikaisen herätyksen ansiosta sain tehtyä puolet hommistani jo puoleenpäivään mennessä, joten minun ei varmaan tarvi viettää koko viikkoa studiolla ruutua tuijottaen. Olen oppinut ainakin kustannustehokkaaksi jos en muuta.
Pitäisi vaihtaa valuuttaa, sillä ainut omaisuuteni on tällä hetkellä puntien muodossa. Kohti keskustaa hop!
Julius July 18th, 2004
Tuska oli ja meni. Meillä ei missään vaiheessa ollut edes aikomusta ostaa tapahtumaan lippuja, mutta tänään kuvaajan mielenkiinto heräsi samalla kun jalo tarkoitus kuvata goottien suurta ja mahtavaa ahdistusta pakotti - suorastaan vaati - lähtemään ulos. Ja millaisin lopputuloksin. Väki oli tietenkin mustanpuhuvaa, mutta yleisesti täysin normaalia suomalaista humalaiskansaa. Ei kyyneleitä, ei maailmaa hyväilevää itkusuruahdistusta. Pyh. Yrittäkää edes.
Tänä vuonna festareilla ei kiinnostanut yksikään esiintyjä. Viime vuonna hankin lipun lähinnä paikalla melkein soittaneen Opethin vuoksi, joka tosiaan kaikkien iloksi perui keikan viikkoa ennen Tuskaa. Lippu vaihtui rahaan. Onneksi bändi soitti upean keikan Nosturissa myöhemmin syksyllä.
Kuten usein olen maininnut, en ole festari-ihmisiä. En pidä itseään kovaäänisesti esille tuovista, kännäävistä idiooteista. En halua tapahtumalta muuta kuin sen mistä olen maksanut - musiikkielämyksen. Yhtyeiden välillä on pitkiä taukoja, jotka tekevät alkoholittomuudesta lähinnä typerän ajatuksen, eikä minulla ole halua maksaa ylihintaa surkeista perusoluista - tai siidereistä. Ilmaisfestarit - varsinkin tarpeeksi pienelle yleisölle suunnatut - ovat asia erikseen. Espan puiston jazzit tai edesmennyt Alwarirock olivat molemmat hienoja tapahtumia. Väkeä ei riittänyt tungokseksi asti, ihmiset käyttäytyivät ja musiikki oli jotain muuta kuin ainaista festarisuomirockia, ryyditettynä muutamalla suurella nimellä, jotka tosin ovat pakotettuja soittamaan ne kaikkein pureskelluimmat hittinsä kännisen festariyleisön niin vaatiessa. - Nimimerkki “Syksyn klubikeikkoja odotellessa”.
P.S. Kiitos Mikolle eilisistä jatkoista, oli hauskaa. Kumma kyllä, ei kankkusta…
Nea July 17th, 2004
Loppuaika Enkkulassa meni kuten muukin aika siellä; pitkästi ja tylsästi. Otin muutaman valokuvan, joista parasta en saa julkaista koska lähetin sen Finnairin valokuvauskilpailuun. Valokuvausliikkeessä oli hieno kone, jolla pystyi tilaamaan tiedostoistaan halpoja printtejä, siispä räpsimme hieman ja menimme sinne tilaamaan turistikortteja. Saimme itse valita muistikortilta haluamamme kuvat, jotka Jessopsilla sitten vedostettiin. Loistomasiina. Lopulta onnistuimme pääsemään Suomeen kaikkien tavaroiden kanssa, ja toimmepa tuliaisiakin. Muun muassa kaksi laavalamppua, Final Fantasy VIII:n, paljon karkkia ja viskiä sekä minttuhiiren Tarkukselle.
Postiluukussa odotteli käsky käsitellä 43 kuvaa valmiiksi ensi viikolla. Toisessa luukussa oli tarjouspyyntö kunnallisvaalimainoskuvauksesta Kotkan Vasemmistoliitolle. Myin itseni halvalla, mutta lisätienesti se on pienikin lisätienesti. Äiti kertoi minun saaneen myös 1-vuotiskuvauksen hoidettavakseni. Eipä tässä kai sitten lomaa pidetäkään. No, ehkä pari päivää joskus ensi viikolla. Ja kaitpa tuo Englannissa oleilu lasketaan lomaksi.
Julius July 17th, 2004
Illemmalla istumme pitkää iltaa Nandan hollantilaisten, mutta jo pitkään New Yorkissa asuneiden sukulaisten kanssa. Keskusteluissa ehkä hieman häiritsee jatkuva sekakielisyys, kun yhdessä puhutaan englantia, puolet keskustelevat välillä hollanniksi ja toinen puolisko vieraiden harmiksi suomeksi. Tosin aiheita keskusteluun lienee riittävästi. Onhan takana niinkin tylsiä juttuja, kuten maaginen numerosarja 9/11.
Olen taas miettinyt, miksi niin monille ihmisille on kamalan tärkeää tunnustaa vain ja ainoastaan tiettyä juttua. Musiikki saa olla joko rokkia, rappia, elektronista tai akustista. Ei mitään tuolta väliltä. Radiokanavat, jotka poikkeavat formaatista, aiheuttavat suurta harmia. Mieluummin kuunnellaan sitä samaa Bon Jovin sukkahousuilua päivästä toiseen, kuin puolikasta - edes hyvää - toisen genren kappaletta. Sama pätee mm. käyttöjärjestelmiin: Linux, Windows tai Mac OS X on paras, ja muut ovat lähes pahuuden ruumiillistumia, joiden käyttäjät pitää tuomita alimpaan helvettiin - nauraen samalla ilkikurisesti. Ettekö usko vai? Kokeilkaa Sektorin kommenttiosaston lukemista muutaman viikon ajan.
P.S. Yllättäen selkäni takaa lähestyy kesän voimakkain ukkosrintama. Hetki sitten ihan yllättäen välähti ja heti perään pamahti todella lujaa. Taidanpa sulkea koneen ja mennä sängyn alle itkemään ahdistuneesti.
Julius July 15th, 2004
Tänään on kihlajaistemme vuosipäivä. Onneksi olkoon minä.
Sitoutumisestakin on kulunut jo yli vuosi. Viimeiset todella rankat bileet. Tuon jälkeen en muista juoneeni alkoholia kuin nauttimistarkoituksessa…
Julius July 14th, 2004
Pitkät työpäivät rikkovat nopeasti käsityksen todellisuudesta, ajasta ja ympäristön tapahtumista. Herätys kahdeksalta, töihin kymmeneksi, puoli yhdeksältä illalla ulos ja siitä kaupan kautta muutaman tunnin päästä nukkumaan. Teen tunteja sisään pidentääkseni parin viikon päästä alkavaa kesälomaa, ja minulle ainoa ratkaisu tuntuu olevan pitkät illat työpaikalla - aikaiset aamut eivät tule kysymykseen. Tai no, eilen havahduin töiden parista vatsani muristessa vaativasti ja huomasin kellon olevan jo yli kahdeksan; viimeisestä ateriasta oli jo iäisyys. Vatsa kurisi illallispöytään asti, ja kotona söin niin kiireellä ja niin nopeasti, että loppuiltana ainoa järkevä asento selällään, hiljaa, rauhallisesti. Tällaisia päiviä on odotettavissa vielä muutamia seuraavan parin viikon aikana, eikä tällöin enää liikene ajatustoimintaa Kobaïaa varten - anteeksi.
Kuten alussa mainitsin, vievät tällaiset päivät ajantunteen täysin. Aamulla silmät ristissä mietin, oliko eilistä ollenkaan. Ja miksi taas menen töihin, juurihan tulin kotiin - vai tulinko? Jos viikonloppuna palaisin zenini pariin kameran kanssa, ja houkuttelisin puistojen tirpit leipäkorin kanssa lähietäisyydelle. Tavoitteena uusi näyttely Aukeaan: linnut hapoissa.
Julius July 12th, 2004
Ja millainen viikonloppu. Vesisade loppui lauantai-iltana kuin seinään paljastaen entistäkin komeamman auringon. Tyylikäs olutpiknik presidentin kesähuvilan naapurikallioilla olikin ainoa tapa viettää tuo loistava ilta. Samassa paikassa vierailivat mm. joutsenemo poikasineen, jotka antoivat kuvata itseään metrin etäisyydeltä emon pahemmin häiriintymättä. Filmiä paloi, ja tuntuikin hieman haikealta, sillä kun olen kuluttanut kaapissa olevan negafilmin, en enää aio siihen rahojani tuhlata. Diassa on tulevaisuus.
Lukiessani photo.netin mainiota kuvausopasta, löysin kuin sattumalta kamerastani lisää ominaisuuksia. En ollut tiennyt, että jo 70-luvun järkkäreistä löytyy niin kutsuttu DOF-esikatselu, eli etsimestä voi tarkistaa syvyysterävyyden ennen kuvan ottamista. Linssin vierestä löytyikin pieni musta painike, joka painettuna pohjaan näyttää kuvaajalle myös aukon koon vaikutuksen kuvaan. Seuraavaksi tarkoitukseni on tutustua yli- ja alivalotuksen saloihin. Jospa Canon onnistuu vielä kerran yllättämään minut.
Nea July 9th, 2004
Minuun iski jonkinlainen allerginen reaktio, sillä heräsin äsken naama ja kaula kipeinä. Epäilen kokolattiamattoja syyllisiksi. Kohta pitäisi siivota koko kämppä katosta lattiaan, kun tänne ollaan tulossa katsomaan juuri minun huonettani. Aloin epätoivoilemaan eilen kamojeni kanssa, siispä tein uuden inventaarion ja heitin mäkeen vielä enemmän kun oli alunperin tarkoitus. Ikäänkuin tuokaan mukaan lähtevä tavaramäärä mahtuisi Helsingin kämppäämme…
Tietokone poistuu tänään naapuriin, jossa Pete viettää kesänsä, joten palataan astioille ensi viikon loppupuolella. Tarkus, jos luet tämän, soita meille.
Nea July 8th, 2004
Luulin joutuvani elämään ilman internettiä nämä kymmenen päivää, mutta kas meillä olikin vielä tietokone paikalla. Niin ja Petekin on. Hyppäsi niskaan mokoma kun tiistai-iltana tuli kotiin lievässä humalatilassa. Itsehän olimme moisessa kunnossa eilen, sillä Karoliinan alkoholisoiva vaikutus on ennallaan.
Täällä kaikki on kuten ennenkin, ja Voffe ei lakkaa ihmettelemästä englantilaisten kummallisuuksia. Siivoamista ja pakkaamista riittää pitkäksi aikaa, mutta selviämme varmaankin ilman sen suurempia henkisiä vaurioita. Raportointia seurannee tasaisin väliajoin.
