Nyyh, whine
Julius July 18th, 2004
Tuska oli ja meni. Meillä ei missään vaiheessa ollut edes aikomusta ostaa tapahtumaan lippuja, mutta tänään kuvaajan mielenkiinto heräsi samalla kun jalo tarkoitus kuvata goottien suurta ja mahtavaa ahdistusta pakotti - suorastaan vaati - lähtemään ulos. Ja millaisin lopputuloksin. Väki oli tietenkin mustanpuhuvaa, mutta yleisesti täysin normaalia suomalaista humalaiskansaa. Ei kyyneleitä, ei maailmaa hyväilevää itkusuruahdistusta. Pyh. Yrittäkää edes.
Tänä vuonna festareilla ei kiinnostanut yksikään esiintyjä. Viime vuonna hankin lipun lähinnä paikalla melkein soittaneen Opethin vuoksi, joka tosiaan kaikkien iloksi perui keikan viikkoa ennen Tuskaa. Lippu vaihtui rahaan. Onneksi bändi soitti upean keikan Nosturissa myöhemmin syksyllä.
Kuten usein olen maininnut, en ole festari-ihmisiä. En pidä itseään kovaäänisesti esille tuovista, kännäävistä idiooteista. En halua tapahtumalta muuta kuin sen mistä olen maksanut - musiikkielämyksen. Yhtyeiden välillä on pitkiä taukoja, jotka tekevät alkoholittomuudesta lähinnä typerän ajatuksen, eikä minulla ole halua maksaa ylihintaa surkeista perusoluista - tai siidereistä. Ilmaisfestarit - varsinkin tarpeeksi pienelle yleisölle suunnatut - ovat asia erikseen. Espan puiston jazzit tai edesmennyt Alwarirock olivat molemmat hienoja tapahtumia. Väkeä ei riittänyt tungokseksi asti, ihmiset käyttäytyivät ja musiikki oli jotain muuta kuin ainaista festarisuomirockia, ryyditettynä muutamalla suurella nimellä, jotka tosin ovat pakotettuja soittamaan ne kaikkein pureskelluimmat hittinsä kännisen festariyleisön niin vaatiessa. - Nimimerkki “Syksyn klubikeikkoja odotellessa”.
P.S. Kiitos Mikolle eilisistä jatkoista, oli hauskaa. Kumma kyllä, ei kankkusta…
Jos Dio ei kiinnosta, se lienee sukuvika?