Linnut hapoissa
Julius July 14th, 2004
Pitkät työpäivät rikkovat nopeasti käsityksen todellisuudesta, ajasta ja ympäristön tapahtumista. Herätys kahdeksalta, töihin kymmeneksi, puoli yhdeksältä illalla ulos ja siitä kaupan kautta muutaman tunnin päästä nukkumaan. Teen tunteja sisään pidentääkseni parin viikon päästä alkavaa kesälomaa, ja minulle ainoa ratkaisu tuntuu olevan pitkät illat työpaikalla - aikaiset aamut eivät tule kysymykseen. Tai no, eilen havahduin töiden parista vatsani muristessa vaativasti ja huomasin kellon olevan jo yli kahdeksan; viimeisestä ateriasta oli jo iäisyys. Vatsa kurisi illallispöytään asti, ja kotona söin niin kiireellä ja niin nopeasti, että loppuiltana ainoa järkevä asento selällään, hiljaa, rauhallisesti. Tällaisia päiviä on odotettavissa vielä muutamia seuraavan parin viikon aikana, eikä tällöin enää liikene ajatustoimintaa Kobaïaa varten - anteeksi.
Kuten alussa mainitsin, vievät tällaiset päivät ajantunteen täysin. Aamulla silmät ristissä mietin, oliko eilistä ollenkaan. Ja miksi taas menen töihin, juurihan tulin kotiin - vai tulinko? Jos viikonloppuna palaisin zenini pariin kameran kanssa, ja houkuttelisin puistojen tirpit leipäkorin kanssa lähietäisyydelle. Tavoitteena uusi näyttely Aukeaan: linnut hapoissa.
That bird’s something you can’t explain?