Heinäkuun ensimmäinen
Nea July 1st, 2004
Tuijottelin äsken ruutua miettien mitä postaisin, kun yhtäkkiä safari päätti kaatua. Säikähdin vikailmoitusta niin, että olin tukehtua kahviin.
En ole sisäistänyt Kobaïan muuttoa vielä. Pitkään mietin mikä hiton osoite se oli mistä niitä postauksia voi kirjoittaa ja vasta tänä aamuna laitoin sähköpostiasetukset kuntoon. Olinkin ihmetellyt mihin kaikki spammit ovat joutuneet, mutta siellähän ne kököttivät minua odottamassa. Olin saanut myös pari tärkeää mailia eilen ja missannut ne ihan täysin. Onneksi puhelin on keksitty.
Odottelen kenkiä saapuvaksi, mutta niitä vaan ei kuulu. Onkohan lähetti karannut niiden kanssa ulkomaille? Raivostuttavaa, kun tietää pääsevänsä urakan jälkeen lomille ja sitten ei pääsekään tekemään mitään kun joku muu viivyttelee! Grrr.
Osaankohan enää lomailla ollenkaan? Siis ihan kunnolla, unohtaen kaikki työasiat ja velvollisuudet ja olla vain tekemättä mitään. Sellaista taisi viimeksi olla joskus 13-vuotiaana kesälomalla. Tästä hommasta irrottautuminen on todella vaikeaa, enkä usko lähtöhaikeuden helpottavan sitä yhtään. Veikkaisin olevani tässä työpaikassa henkisesti kiinni vielä ainakin kuukauden lopettamiseni jälkeen. Toisaalta olisi kiva päästä tänne takaisin tammikuussa, mutta uusi puolivuotinen nihkeällä työmarkkinatuella ei oikein houkuta. Ainakaan hyvinpalkatun ja kivoja etuja sisältävän toisen homman jälkeen. Noh. Jospa lopettaisin tämän pohdinnan ja siirtäisin sitä puolella vuodella eteenpäin.