Nea July 31st, 2004
Vettä satoi kuin saavista kaatamalla. Mikä ylläri? Ihan mukavaa oli kuitenkin, saunottiin ja uitiinkin, ja poimin mustikoita parin piirakan verran. Tarkus oli hoidossa kun olimme poissa, eikä sitten millään olisi halunnut tulla kotiin kun tänään kävimme hakemassa. Mokoma on jäänyt koukkuun siellä hoitopaikassa olevaan minttuhiireen. Narkkari.
Laitoin taas uutta Aukeaan. Jeje.
Julius July 30th, 2004
Se on tässä juuri ja kohta. Niin mikä? No kesäloma, ensimmäinen sellainen vuosiin. Tämä hetki alkaa olla tässä, seuraavakin tuossa ja kaikki kohta aivan järjettömissä mittasuhteissa. Lähestyvää hetkeä ei voi estää mikään, ei edes hetki sitten täällä tehdasalueella kuulunut palohälytys, josta ei ole tähän mennessä vielä mitään jatkotietoa. Lähdin täältä sitten räjähtäneen maalitehtaan värjäämänä tai (melkein) putipuhtaana, en silti aio lannistua tulevan kesäloman edessä. Tosin alkuviikon aikataulu on tiukka, mutta niin se on myös Kimi Räikköselläkin.
Seuraavat kolme viikkoa aion olla aktiivinen blogittaja, kuntoilija ja valokuvaaja, unissanne. Seuraavina kolmena viikkona aion matkustaa lähinaapuriin ja porvooseen, edelleen unissanne, junaunissanne. Kolme viikkoa minun nimeni on jälleen Humanisti-Julius, pitkin peltoja ja metsiä loikkiva iloinen menninkäinen. Aion kietoa maailman rakkauden vaippaan ja aina sopivan tilaisuuden tullen, ylistän rohkeita feministisotureita ja torun ilkeitä miinankylvijöitä.
Kaikella on kuitenkin varjopuolensa, ja kolmen viikon päästä tämäkin lysti loppuu. Silloin on aika palata kylmään syysarkeen, ja vaipua jälleen katkeraan apatiaan, jonka avulla edellisetkin viestit olen tänne rustannut.
Hyvää kes… loppukesää!
Nea July 30th, 2004
Olen vääntänyt uutta ja jännää kotisivuilleni pari päivää. Äsken huomasin, että näppäimistöni taitaa toimia jonkinlaisena pesäpaikkana kämppämme muurahaisille. Onpa kiva.
Netissä tapellaan siitä miten lapset pitäisi kasvattaa ja minkä verran kenenkin pitäisi osallistua mihinkin ja kenen sääntöjä sopii rikkoa ja mitä siitä seuraa kun miehet ovatkin poikia. Jos moiset asiat ovat hakusessa vielä lasten ollessa leikki-ikäisiä, niin olisi kyllä kannattanut hankkia kissa pahimpaan vauvakuumeeseen. Ensinnäkin aikuisilla on valitettava tapa olla ymmärtämättä lapsen leikkiä. Mielestäni on hienoa, että löytyy vielä niitä vanhempia, jotka osaavat hypätä roolistaan ulos ja mennä lasten mielikuvituksen mukana. Lapsen pitää kuitenkin ymmärtää, että äiti ei aina voi olla kuningatar satulinnassa eikä isä intiaanipäällikkönä lakanatiipiissä.
Toinen aivan suunnattoman ärsyttävä tapa on se, miten vanhemmat puhuvat lapsestaan toisten aikuisten kanssa ikään kuin lapsi ei ymmärtäisi ollenkaan mitä hänestä sanotaan vaikka seisookin vieressä. Itse muistan hyvinkin selkeästi kuinka inhottavaa oli pienenä kuunnella kun äiti puhui minusta muille. Jos on pakko puhua lapsen selän takana, niin kannattaisi tehdä se oikeasti selän takana, aliarvioimatta lapsen kykyä ymmärtää. Saatan toki olla yksin aatoksineni, ja vanhemmat oikeasti tietävät lapsensa ymmärtävän puhettaan ja haluavat ehdoin tahdoin nolata nämä muiden edessä.
Olin kuvaamassa nyt 2-vuotiasta Sagaa jälleen kerran, ja äitini ja Sagan äiti puhuivat tytöstä keskenään kuin tämä olisi ollut ilmaa. En viitsinyt ruveta arvostelemaan, vaan höpisin Sagalle niitänäitä. En halunnut toisen jäävän ulkopuoliseksi tai luulevan, että nyt aikuiset puhuvat ja lapset ovat hiljaa. Ehkä minusta ei sitten olisi auktoriteetiksi lapselle, kun en ajattele aikuisuuden olevan kovinkaan paljon hienompaa kuin lapsuus, pikemminkin päinvastoin. Ehkä minä sitten olen jonkun sortin kukkaislapsi, jolle elämä on aina yhtä ihmeellistä ja vastuu vain jotain mikä hoidetaan alta pois ettei muille tule kurjaa.
Menenpä tästä maalle heittelemään kukkasten terälehtiä ja tanssahtelemaan niityllä seppele päässäni.
Nea July 28th, 2004
Eilen oli siivouspäivä, tänään on pyykkipäivä. Huomenna kai tiskataan.
Päivitin kotskasivujani Portfolion osalta hieman. Äsken googlasin oman nimeni, ja katsoin mitä kaikkea sillä saa aikaiseksi. Tämä lähinnä siksi, että sain sähköpostia ystävältäni, jonka luulin unohtaneen minut jo aikaa sitten, ja hän kehui kuviani maasta taivaisiin (on nähnyt niitä viimeksi vuosi sitten). Kaveri on kuitenkin Englannissa, että aika salapoliisinaan on saanut noita suomalaisia sivuja selailla. Hatunnosto vaivannäöstä.
Posti toi kasan kuvia. Pakko myöntää, että on se paljon mukavampaa katsella niitä paperilla kun ruudulla.
- One day lad, this all will be yours!
- What, the curtains?
Monty Python rokkaa.
Update: Sivut korjattu (jotenkuten) ja uusia yo-kuvia lisätty. Alan ehkä vääntämään kokonaan uutta ulkoasua. Saisi vaan inspiraation jostain.
Julius July 26th, 2004
On jälleen se aika vuodesta, jolloin on aika kaivaa Super Mario World esille läpipeluuta varten. Peli on pelattavuudeltaan, grafiikaltaan ja varsinkin musiikiltaan edelleen kärkitasoa. Nykyään vastaavanlaiset pelit julkaistaan lähinnä käsikonsoleille, oikeastaan vain Nintendon Gameboy Advancelle. Muut valmistajat eivät usko kaksiulotteiseen toimintaan, ovathan markkinat olleet kolmiulotteisia jo pitkään - miksi rikkoa toimivaa konseptia. Ymmärrän toki järeiden kotikonsolien tarpeen näyttävälle 3d-grafiikalle, mutta jostain kumman syystä pelistudiot tuovat näitä graafisesti muka-niin-nättejä seikkailuja kannettaviin laitteisiin. Juuri kannettavissa laitteissa pikselintarkat tasoloikat ovat lähes täydellisiä, mutta kun markkinat vaativat, niin on pakko tehdä. Ai, eikö N-Gage myy? Ai, Gameboy Advance on edelleen markkinoiden ykköskonsoli.
Tällä hetkellä olen tuhlannut toistakymmentä elämää tuohon hemmetin Butter Bridge 1:n. Tähän asti peli on sujunut loistavasti, mutta nyt en vain jostain syystä osaa. Parasta mennä takaisin yrittämään.
Nea July 24th, 2004
Päädyin kuin päädyinkin autoillen teinien ryyppäjäisparatiisiin eli Kotkan Meripäiville. Kävin tivolissa hilavitkuttamassa itseäni, lauloin hieman karaokea (hurraa!), kuvasin arvon Manitouta ja jäin suustani kiinni monenkin vanhan tuttavan kanssa. Voi siellä selvinkin päin olla ihan hauskaa. Vaikka sen moshaavan hevimiehen kyynärpää ei ehkä parin siiderin jälkeen olisi tuntunut ihan niin pahalle niskaan osuessaan. Keikkakuvia löytyy tämän linkin takaa, pahoittelen ettei bändiin kuulunut yhtään kaunista tyttöä.
Julius July 23rd, 2004
Olen jo muutaman päivän ajan pultannut Kobaïan julkaisujärjestelmään WAP-palikkaa, jolloin uusimmat kirjoitukset ja kommentit ovat luettavissa helposti myös mobiililaitteilla. Tähän asti olen saanut aikaiseksi jotenkin toimivan räpellyksen, jota voi testata osoitteessa wap.kobaia.net. Minun Siemensini tosin valittaa yhdestä sun toisesta asiasta tuolla sivulla, vaikka esimerkiksi Firefoxin WML-lisäpalikka näyttääkin kaikki sivut ehjinä ja toimivina. Tutkimattomia ovat tekniikan tiet.
Ensimmäiset kuvaamani diat saapuivat viimein kehittämöstä, ja täytyy sanoa olevani todella yllättynyt kuvien laadusta. Lähes jokainen ruutu on vähintään keskitasoinen, joukossa on myös muutama helmi. Värit ovat negasta tehtyihin paperikuviin verrattuna ainakin astetta voimakkaammat. Tähän asti valokuvat eivät ole antaneet minulle sellaista elämystä, jonka koin katsellessani ensimmäisiä dioja luupilla valoa vasten. Taidan olla lopullisesti menetetty kameravarustelukierteeseen. Seuraava ostos lienee filmiskanneri.
P.S. Ei ei, ei nyt saa sataa. Nyt on melkein viikonloppu!
Nea July 21st, 2004
Ensinnäkin; kuka onnistuu kaatamaan kupillisen kahvia digikameran päälle? No, minäpä tietenkin. Toisekseen, kuinka monen digikamera selviää täysin toimintakykyisenä moisen ryöpytyksen jälkeen? No, ainakin meikäläisen. Santeri ja Voffe voivat todistaa, että kamerani ei ainoastaan kostunut, vaan kastui. Alan vakaasti uskoa olevani erittäin onnekas, ainakin mitä tulee kalliille esineille sattuvien vahinkojen seurauksiin. Kolhimani autokin selvisi 150 euron korjauksilla arvioidun 600 euron sijaan.
Huomenna pitäisi matkustaa jälleen kerran Kotkaan. Tarkoituksena olisi ottaa lukuisia kuvia ja vilkaista mikä on Meripäivien meininki. Katsoo nyt kuinka pitkälle sitäkin riemua jaksaa.
Julius July 20th, 2004
Ailahteleva sää - eli puenko aamulla shortsit vai housut, ja otanko takin - aiheuttaa sen, että osa tärkeistä tavaroista jää automaattisesti kotiin. Usein muistan jotain puuttuvan noin puolessa välissä matkaa raitiovaunulle. Tällä kertaa vasta astuessani junaan huomasin tuon esineen olevan pääkaupunkiseudun matkakortti, ja en tiedä montaa niin ikävää asiaa, kuin tarkastajien vahtaaminen ja jatkuvan tarkkailun pelossa oleminen. Tietenkin saan mitätöidä mahdollisen sakon YTV:n palvelupisteessä, mutta silti jo pelkkä asian selittäminen yleensä suhteellisen ärhäköille tarkastajille on suuri kammon aihe.
Puolen päivän jälkeen tapahtui jotain kummallista: aivastin yhden, toisen ja kolmannen kerran, jonka jälkeen vesivuoto nenästä ei lakannut millään ja olotila romahti lähes silmin nähden. Flunssa kesti noin kuusi tuntia, jonka jälkeen olo oli hieman parempi yhtä nopeasti kuin se huononikin. Joko olen tietämättäni allerginen jollekin kasville, tai sitten joku suurempi taho leikkii sairausautomaattinsa kanssa kaukana pääni päällä.
Minun piti kirjoittaa tänään pitkä katsaus Kobaïan historiaan, mutta kurja olo ja väsymyksensekainen vitutus hillitsivät tarmoani. Jos fysiikan lukeminen olisi tarpeeksi kevyttä tälle illalle…
Nea July 20th, 2004
Tänään Kobaïa täyttää kaksi vuotta. Kohta me opimme pukemaan vaatteemme väärin päin, lappamaan ruokaa ohi suun sekä kaatamaan hiekkaa leikkikavereidemme päähän.