Kliini imago
Nea June 10th, 2004
Olen alkanut kuuntelemaan Radio Cityä töissä. Se on ainut kanava, jolta välillä tulee siedettävää musiikkia ja jota työkaverit eivät heti vaihda toiseksi. Soittolistalla on Doorsia, Queeniä, Pink Flydia ja kasarihevin klassikoita (I WANNA ROCK!). Urheilukatsaukset ovat onneksi lyhyitä, eivät ehdi hermot mennä. The Darkness on muuten mitä mainiointa siivousmusiikkia, harja heiluu ihan eri tahtiin. Doors sen sijaan käy tiskaamiseen, samoin kuin mikä tahansa letkeä reggae. Mistä tulikin mieleen, että siellä kotonakin piti siivota…
Katselin äsken erästä perhealbumia, ja mieleen pälkähti, että hitto vie, ihmiset oikeasti tekevät niitä. Omastani tulisi kovin tylsä, kun en enää kuvaa juuri mitään. Joku valokuvaajan ammattisairaus kaiketi, ettei omalla ajallaan viitsi räpsiä kun töissä saa kuvailla ihan tarpeekseen. Onnellisia ne, joille kuvaaminen on vielä harrastus. Kun kuvaaminen on työtä, suhtautuminen siihen muuttuu radikaalisti. Unelmien rappaukset halkeilevat huojuvien pilvilinnojen seinillä ja kyynisyyden piikikkäät ruusut kukoistavat niiden pihoilla. Näinkin runollisesti voi ilmaista sen, että paluu maanpinnalle olisi joillekin paikallaan.
Juu, ei pitäisi lueskella valokuvausfoorumeja, vihaiseksi niistä tulee.
Kuuntele sitä Cityä pari viikkoa putkeen, ja takaan että hermot kiristyvät päivä päivältä. Soittolista on nimittäin naurettavan pieni.