Julius April 19th, 2004
Uusin bändilöytöni on Clevelandista tuleva, hysteerisen nyrjähtänyttä raskasta rock-musiikkia soittava Craw. Mikä parasta, yhtye tarjoaa koko tuotantonsa halukkaille kuulijoille hyvälaatuisina ja ilmaisina mp3-tiedostoina. Kuunneltuani yhtyeen uusimman levyn Bodies for Strontium 90, minun täytyy sanoa olevani vakuuttunut. Voin vain kuvitella Mike Pattonin laulamassa näiden kappaleiden päälle; yhtye on selvästi kuunnellut Mr. Bunglensa, Tomahawkinsa ja Fantômasinsa.
P.S. Levykauppiaan ryökäle rikastui jälleen köyhän työläisen pennosista. Mistä minä olisin voinut tietää, että heillä oli koko Godspeed You Black Emperor! -sivuprojektien tuotantokatalogi hyllyssään. Ja mistä ihmeestä minä olisin voinut tietää, että kuljen vahingossa Pasilan ohi Helsinkiin ja satun kävelemään Kamppiin Keltaisen jäänsärkijän ohi. Pienen ihmisen elämä on aina välillä kovin hankalaa.
Nea April 19th, 2004
Kummasti sitä ihan tavallisena maanantaipäivänä nousee duunipaikan nokkimisjärjestyksessä. Tänään tuli uusi harjoittelija, eli minä en olekaan enää se nuorin ja kokemattomin. Myös Ian Andersonin jumalaksi mainitseminen sai kakkospomoni, wanhan hipin, kunnioittamaan minua jollain tasolla. Äänensävy käskyttäessä ainakin vaihtui.
Tänään menen ajamaan autoa. VROOM VROOM!
Julius April 18th, 2004
Kolmen aikaan aamulla Töölönlahden rannan valot olivat vaikuttavia, varsinkin pienessä — hiljaa siellä takarivissä — nousuhumalassa. Ilma oli lämmin, ja olo helpottunut kun alitimme viimein Kallion Töölöstä jakavan sillan. Olimme turvassa, jälleen sivistyksen parissa. Reissu tosin oli oikein antoisa. Note to self: Laphroaig on hyvää, todella hyvää. Vaikka kankkunen loisti poissaolollaan, on olo ollut kuin murskaamosta palatessa. Hirvittävä väsymys iski lyhyen, eli noin tunnin pituisen kävelylenkin jälkeen. On se elämä vain niin vaikeata.
Aamulla sama paikka oli paljon valoisampi ja vähemmän maaginen. Ihmisillä oli kestohymy naamallaan; olikohan minullakin? Syitä ainakin olisi.
P.S. Kissat on söpöjä ihkuotuksia. Samoin oravat, koirat, siilit ja enemmän tai vähemmän omituiset linnut.
Nea April 17th, 2004
Koko Kobaïa on täällä meillä varsin humalassa. Ja varsinkin Santeri. Oujee.
Nea April 16th, 2004
Jos edellisestä postauksesta sai sellaisen kuvan, että yritän earl greyn tapaan päästä piitsikuntoon kesäksi, oli se täysin väärä kuva. Tarkoitus oli vain valittaa, kuinka kurjaa on elämä sellaisella, joka ei voi syödä juuri mitään. Olisi tosi kivaa jos voisi kehuskella kuinka ei syö suklaata, karkkia, pullaa, täytettyjä patonkeja, hampurilaisia, pitsaa jne. omasta vapaasta tahdostaan ja terveyttään ajatellen. Vaan kun ei. Tässä tilassa missä minun elimistöni on, ei suvaita pientäkään itsensä hemmottelua, vaan välittömästi tulee sakkoja. Milloin tuskallisia vatsakipuja, milloin pahoinvointia, milloin hirveää ihottumaa… Elän siinä toivossa, että kunhan vatsani rauhoittuu, voin pikkuhiljaa lisätä ruokavaliooni vähälaktoosisia juttuja, ja ehkäpä joskus vuosien kuluttua jotain lihaakin. Vehnää en kyllä enää edes harkitse syöväni. Pelkkä ajatuskin kutittaa.
Ja otsikkoon viitaten, olen vääntänyt Photoshopilla polkuja pian kolme tuntia, eikä loppua näy. Vaan tulihan se perjantai ja Kelalta viimein työmarkkinatuet. Ja ei sitä odotettukaan kuin kolme kuukautta. Onneksi olkoon, osasitte piirtää rastin ruutuun.
Julius April 16th, 2004
Kiire on, sekä työ- että opiskelurintamalla. Ehdin rauhoittua aloilleni vasta myöhään illalla, ja vieläkin päässä pyörii verbien infiniitti- ja finiittimuodot ja niiden taivutus — työasioiden ohella tietenkin. Alkuviikosta mainostamani kohtuullisen rauhallinen sekä hyvin suunnittelemani ja ajoittamani työviikko sai lisää täytettä, mikä oikeastaan on hyvä varsinkin kun hommat ovat jälleen kerran kiinnostavia ja miellyttäviä. Vaikka valitankin stressistä, ahdistuksesta ja paineesta, tuntuu tällainen elämä tekevän minulle terää. Oikein nautin työntäyteisistä päivistä, teehuuruisista illoista ja uneliaankauniista kevätaamuista. Maanista kevättä vain kaikille, ja avara katse tulevaisuuteen!
Tutkiessamme tänään mitä kaikkea Töölöstä löytyy, törmäsimme sushia myyvään pikaruokalaan. Tekisi mieleni kokeilla, mutta pelkään ettei kala ole tarpeeksi tuoretta sushia varten. Aterioiden hinnat olivat kohdallaan; kuuden ja kahdeksan palan lajitelmat maksoivat järjestäen alle kymmenen euroa.
Näen itseni istumassa puistossa syöden sushia ja lukien kirjaa, tuntien itseni melkein yhtä kovaksi tyypiksi kuin Kokkarisen Ilkka. Ehkä minä joskus olenkin. Voin samalla kaivaa punaisen viittani esille kaapista.
Nea April 15th, 2004
Vai muka lämmintä? Ei ainakaan silloin kun minä lähden töihin!
Kun eilen yritin blogittaa, työmäkkini selain kaatui popup-tulvaan. Sen jälkeen meinasin itse kaatua työtulvaan. Valitse sitä, skannaa tuota ja korjaile tätä. Loppupäivän tunnit kuluivat huippuvauhtia, kun pääsin tekemään isoa kuvakollaasia. Wanhojen lasilevykuvien skannailu on muuten jännää puuhaa. Tulee aika vinha fiilis, kun pääsee hypistelemään liki vuosisadan takaisia otoksia.
Olen löytänyt ankeita korvikkeita makeannälkään. Porkkanat toimittavat suklaapatukoiden virkaa ja viinirypäleet menevät karkeista. Omenat puolestaan toimivat pullaherkkuna. Sitä kun tarpeeksi uskottelee itselleen, että “nämä maistuvat ihan yhtä hyvälle, hieman eri tavalla vain”, niin ehkä siihen alkaa uskoa eikä enää tarvitse makeaa. Itsensä pettäminen on ah niin helppoa.
Tarkus on tehnyt Voffesta pehmon. Vai olisko tämä muka möyrinyt sängyn alle minua silittämään, jos olisin siellä mököttämässä?
Julius April 14th, 2004
Huh, viikonlopuksi luvattu yli viittätoista astetta pääkaupunkiseudulle. Eipä tunnu tänään vielä; pikkutakki ei riitä, varsinkaan jos sitä pitää auki. Meneeköhän viikonloppu silti ihan neljän seinän sisällä, sillä iLife ‘04 ja midivermeet ovat TNT:n mukaan jo Suomessa. Voisin ottaa #progeyön kantamuusikosta Pinzasta mallia, joka voitti saksalaisen Breakpoint-partyn musiikkicompon murskaavin pistein. Onnea vielä kerran, ja sitä kuuluisaa kudosta.
Tänään ohjelmassa on jonkinlaiset syntymäpäivät. Ihan stella star -clubilla. Jospa jatkaisin parhaan viskin etsimisharrastustani, ja löytäisin jonain päivänä “sen parhaan viskin”. Jamesonin kaksitoistavuotias johtaa vielä, enkä todellakaan usko sen olevan sitä jalointa juomaa.
Note to self: Jonain päivänä otan kameran mukaan, kävelen jonnekin Helsingin ja Pasilan välille ja kuvaan koko päivän ohi kulkevia junia. Tai sitten metsästän niitä Helsingin satamaradalta. Molemmat vaihtoehdot lienevät yhtä palkitsevia.
Julius April 13th, 2004
Tyypillinen työpäivä “loman” jälkeen: töitä on sopivasti, joten loman rasittaman työläisen ei tarvitse rasittaa itseään liikaa; työt sujuvat ongelmitta; lounaalla ruoka on hyvää ja illalla päivä on ohi ennen kuin huomaakaan. 
Pienenä miinuksena juna seisoi Malmilla useita minuutteja; Pendolino yllättäen myöhästytti pääradan liikennettä.
Kevät lähestyy väistämättä. Terassitkin aukeavat kohta, mutta miten käy nykyisille terassituoleille ja -pöydille? Sivuston väitteet vaikuttavat huolestuttavilta.
P.S. Lisää huonoja kuvia.