Pahuuden lauantai
Julius April 25th, 2004
Suomi taisi tehdä eilen kolme maalia päätellen baarin savuiselta puolelta kuuluneista kovaäänisistä huudahduksista: niitä kuului kolme kertaa illan aikana. En muista missä vaiheessa kiinnostukseni jääkiekkoon lakkasi. Nykyään minulle vain on yksi ja sama, voittaako mestaruuden meikäläiset vai Kokkariset. Tai no, vihollisen voitto on ehkä kivempaa, sillä paras suomalainen on tulistunut suomalainen.
Kevät on jo pitkällä, samoin ovat heräilleet ensimmäiset ampiaiset. Onneksi oma ampiaiskammoni on lieventynyt vuosien myötä. Silti vieläkin kavahdan, jos näkökenttäni lähelle tuollainen paholaisen elätti ilmaantuu. Kerran olen pistoksen kokenut, eikä se sattunut kovinkaan pahasti. Silti kammoni ei ole kadonnut kokonaan. Paremmalla puoliskolla ampiaiskammo on kymmenkertainen minuun nähden, ja viime yönä pohdimme syitä pelkoomme. Ei, kyseessä ei voi olla pistosta koituva kipu. Tilannetta ei helpota myöskään tieto siitä, etteivät nuo hyönteiset tee ihmiselle mitään ellei niitä ärsytä. Päättelimme, että kyseessä on oltava pörriäisten tietynlainen arvaamattomuus; niistä ei tiedä mitä ne tekevät, kun lentelevät pään ympärillä tehden nopeita käännöksiä. Tätä pelkoa emme haluaisi tartuttaa lapsillemme, joten olisi korkein aika vieroittaa itsemme siitä pois.
Ai eivät tee mitään? Ainoa kokemani ampiaisen pisto tapahtui yllätyksellisesti. Ampiaisen pirulainen pääsi yllättämään takaapäin ja tökkäsi pistimensä suunnilleen kaulajänteiden kohdalle. Pieni pisto, kuin neulalla olisi tuikattu, josta oli seurauksena vilunväristyksiä, heikotusta ja turvotusta, jolloin katsoin viisaimmaksi hakea kyypakkauksen.
Ampiaisen sain kiinni ja aioin kiduttaa sen kuoliaaksi, mutta valitettavasti se onnistui pyristelemään otteensa irti ja liihottaa karkuun ennen kuin ehdin repiä sitä kappaleiksi. Kammo ei ole ainakaan laantunut. Mehiläiset ja kimalaiset vain pörisevät, eivätkä tee mitään, mutta ampiaiset tulevat useimmiten suoraan kimppuun ainakin viileillä ilmoilla.
No hyvä on, sattuuhan se. Pistosjälki säilyi kädessäni kymmenen seuraavaa vuotta. Tosin olen nykyään jo melko tottunut pistoksiin, tosin ilman myrkkyä.
Kuulemani mukaan varsinkin loppukesästä ampiaiset alkavat käydä ärhäköiksi, eivätkä tarvitse mitään häirintää käydäkseen kimppuun. Olen sen itsekin katkerasti kokenut. Nimim. Käsivarsi turvoksissa ja kipeä kolme päivää
Eräs luontotutkija on verrannut loppukesän ampiaisia elämän ehtoopuolella oleviin kärttyisiin ihmisiin :-D Molemmat tapaukset ovat arvaamattomia ja pisteliäitä.
Edellinen kommentti oli minun, mutta olin niin innoissani kommentoimassa, että sellainen pikkujuttu kuin nimi unohtui *punastus*
Oonko vähän huono kun mua ei oo pistäny ku käärme ja sekin puri :-/