Fry or die!
Julius April 21st, 2004
Tikkurilan asemalla lauma pissiksiä huomasi minut jo kaukaa, ja rohkein heistä lähestyi varovasti kysyäkseen voisinko ostaa heille tupakkaa läheisestä kioskista. Katsoin häntä säälivästi, enkä vastannut mitään — katsoin vain. Hän ymmärsi yskän, ja lähti pois sanomatta mitään. Minua jäi askarruttamaan, mikä ulkonäössäni antaa sellaisen kuvan, että olisin noin vain valmis rikokseen? Onko se parin päivän hieman epäsiisti sänki, pitkät hiukset, ainaisen vitutuksen parkkiinnuttamat kasvot? Minun mielestäni saisivat tuollaiset nuoret laumasielut palaa helvetin tulessa. Onneksi meillä kristityillä riittää vielä moraalia muillekin jaettavaksi!
Minua ärsyttää suunnattomasti monien vähänkin “erikoisempien” artistien tapa tehtailla levyjensä kansista epästandardeja malleja. Hienoja ne ovat toki, mutta kun varsinkin pahvikansien mahduttaminen levyhyllyyn on melkoinen mahdottomuus, ja levyt naarmuuntuvat nopeasti hankautuessaan pahviseen taustaan repiessäni niitä ulos. Ainoa keksimäni ratkaisu tähän mennessä on pistää levyt tyhjiin muovikoteloihin ja pahvikannet hyllylle koristeiksi. Yksi hyvä merkki ärsyttävistä kansista on kanadalainen Godspeed You Black Emperor! ja suurin osa sen kaikista sivuprojekteista. Osaa yhtyeen levyistä on pakattu niin huonosti, että niiden repiminen kansista melkein ahdistaa.
P.S. Britneyn uusi hittikappale Toxic OK on mainiota kuultavaa. Onkohan takana jälleen The Neptunes, vai jokin muu hittitehtailija?
Minä tuen persoonallisia paketointiratkaisuja kaikin puolin. Mitä tahansa paitsi jewelcaseja! Pahvikantiset levyt mahtuvat loistavasti kunnolliseen *hyllymalliseen* CD-hyllyyn (lokero-joka-levylle-erikseen-mallisia kapistuksia ei tueta). Levyn naarmuuntuminen on se huono puoli, jos paketti on turhan tiukka tai muuten ontuvasti suunniteltu (Korai Örömin 1997-kansista levyä saa tosissaan taistella ulos). Ja minun mielestäni Silver Mt. Zionin levyt ovat ehkä kauneimpia CD-paketointeja koskaan. Harmi vain, että musa on niin tylsää. ;)
B-sidde, levyn tekeminen esineenä kauniiksi on mielestäni paras mahdollinen kopiointisuojausmenetelmä.
A Silver Mt. Zionin ensilevy “He Has Left Us Alone But Shafts of Light Sometimes Grace the Corners of Our Rooms” on mielestäni parempi kuin kaksi jälkimmäistä. GYBE!:lle ei silti pärjää mitenkään.
Totta on, että ASMZ:n paketoinnit ovat todella kauniita ja toimivat GYBE!:n vastaavia paremmin. Levy on sellaisessa pussissa, joka naarmuttaa pintaa paljon vähemmän. Eivät silti mahdu lokero-joka-levylle -malliseen hyllyyn.