Santeri February 21st, 2004
Nyt on ansiotyö meikäläiseltä ohi toistaiseksi. Repäisin ja tein tuplavuorot torstaina ja perjantaina, väsytti eilen päivän päätteeksi melkoisesti, mutta ne ylityötunnit oli kiva kuitata. Ensi viikolla ihmettelemään sivarikeskusta ja muutamaa sivaripaikkaa.
Töiden loppumisen kunniaksi lähden tänään kääntämään Lohjan ylösalaisin. Varusteina jaloviinaa ja keskiolutta. Raus!
Nea February 20th, 2004
Oli hämmentävää ajaa Sörnäisistä lentokentän tienoille ajoharjoitteluradalle, kun ensinnäkin oli valoisaa, toisekseen oli liikennettä, kolmannekseen vieras opettaja ja auto, ja neljännekseen vielä takapenkkiläinen. Joista viimeisin vaikutti hieman huonovointiselta kiihdytyskaistan loppuessa uhkaavasti kesken. Radalla oli kuitenkin älyttömän hauskaa, vaikka ajoinkin hämäyksestä päin hirveä niin että kolina kävi. Tai siis, hirven virkaa toimitti neljä vaahtomuovipötköä, mutta ymmärtänette.
Veppisivut lähestyvät valmistumistaan hurjaa vauhtia, joten pääsen julkaisemaan ne ehkä jo viikonlopun aikana. Mutta älkää nyt henkeänne pidätelkö.
Julius February 19th, 2004
Usein mainostamani Vaunut.org tarjoaa jälleen upeita kuvia 60- ja 70-luvun Helsingistä. Esimerkiksi Oulunkylä on muuttunut hieman näiltä ajoilta, Helsingissä ei enää näe puuvaunuja ja diesel-vetureita kuten vielä vuonna 1970 ja mikä ihmeen Pasila tämä tai tämä on olevinaan?
Rautatieaiheisissa kuvissa kiehtoo se, miten hyvin niistä näkee maailman muuttuvan. Monet vanhat vilkasliikenteiset rataosuudet ovat nykyään lähinnä vain muutaman satunnaisen tavarajunan liikennöimiä, kuten esimerkiksi Heinolan upealla sillalla varustettu Lahti-Heinola -osuus. Myös veturien valtava voima on jotain suurta pienelle ihmiselle. Nämä uusimmat Sr2-sähköveturit ovat ihan huijausta verrattuna vanhoihin dieseleihin, jotka sentään päästivät kunnioitettavaa jyrinää kulkiessaan ohi. Sellainen harvinaisuus täällä etelässä saa pääni kääntymään aina. Pitäisiköhän minun hakea äidin luota vanha Märklin-pienoisrautatie mukaani ja ryhtyä jälleen rakentamaan sitä säännöllisin väliajoin. Tuo voisi olla yllättävän rentouttavaa monen vuoden jälkeen.
Nea February 18th, 2004
Tein minäkin sitten tämän. Kun kerran ikuinen Hellsing-fani olen.
Which Hellsing character are you?
Nea February 18th, 2004
Valkoisen seinän maalaaminen valkoiseksi on kohtuullisen turhauttavaa puuhaa. Varsinkin kun seinällä on neliöitä enemmän kuin kämpässämme kuutioita. Harkitsin hetken ennen kun kiipesin tikkaille katonrajaan, sillä jos olisin sieltä pudotessani vaikka halvaantunut, ei kukaan olisi korvannut minulle yhtään mitään, kiitos Kelan ulkomaalaisviraston viivyttelyn. Onneksi en sitten pudonnut. Nyt studion seinä hohtaa valkoisuuttaan kuin helmikuinen lumihanki!
Meikäläinen sai viimein ihan oikean studiokuvaushomman. Yksin. Pimeässä. Toivottavasti tyttö jota kuvaan on edes söpö. Muuten en ala. Ja ylioppilaskuvien tarvitsijat käsi-ylös-nyt, sillä nopeat syövät, hitaat eivät. Nojoo, mainosmainos.
Autolla ajo sujuu nykyään hieman paremmin; auton keskimääräinen risteykseensammumislukema on laskenut kolmesta kerrasta per ajotunti tuonne kahteen kertaan per ajotunti. Huomenna en sammuta autoa risteykseen kuin kerran (köh), perjantaina menen kaahailemaan liukkaalle. Viii!
Julius February 18th, 2004
Olen jälleen hairahtunut huutamaan levyjä Huuto.netistä. Nyt “voitin” jo kolmannen levyn parin viikon sisällä. Progea? Ei suinkaan, vaan levyt ovat olleet synkkääkin synkempää metallia. Mikä minua taas vaivaa. En ole kuunnellut varsinkaan rankempaa metallimusiikkia sitten yläasteen, ja nyt viimeiset levyni ovat kaikki olleet 90-luvun norjalaista synkkyyttä; tietenkin niitä erikoisempia tapauksia, mutta silti ihmettelen suunnanmuutosta. Kulkeeko ihmisen musiikkimaku tietyn pituisissa sykleissä, jolloin lapsena löydetty, mutta nuorena hylätty on jälleen kova juttu? Naperona diggailemani Queen oli jälleen kovaa valuuttaa hylättyäni Norjan, ja Norja on jälleen hemmetin hieno maa kyllästyttyäni pompöösiin hippirokkiin. Tosin nämä vaiheet jättävät aina jälkensä, jolloin mukaan tarttuu useita hyviä yhtyeitä, joihin en kyllästy vielä vuosienkaan jälkeen.
Ensi viikonloppuna pitäisi esiintyä elokuvassa statistina. Nanda sai pätkässä oman roolin, eikä statistina olokaan tunnu mitenkään ikävältä. Nimen ja kuvien perusteella elokuva ei voi olla huono.
Santeri February 17th, 2004
No, myönnetään. Bloggaan niin laiskaan tahtiin, etten kehtaa edes osallistua tuohon bloggauksen syitä käsittelevään keskusteluun. No lyhyesti sitten viime postauksen on käynyt:
- Netti oli palveluntarjojasta johtuen poikki viikon.
- Tuon viikon aikana luin kirjan, jota en ole tehnyt ainakaan puoleen vuoteen.
- Etsin siviilipalveluspaikkaa, toistaiseksi kehnolla menestyksellä.
- En ole kajonnut kameraani sen kerran jälkeen kun kävin kuvaamassa lähimaastoa. Martinlaakso on ruma paikka.
- Ostin viime palkasta Aki Kaurismäki -boksin. Hyviä leffoja, vielä yksi katsomatta.
- Tein typerän nettitestin äsken:
Julius February 17th, 2004
Which Hellsing character are you?
Ne jotka eivät ole nähneet Hellsingiä, hävetkää. Minisarja, jonka katsomisen viidettä kertaa voi hyvin helposti perustella itselleen. Jos aiotte elämänne aikana katsoa yhtään animesarjaa, katsokaa tämä.
Nea February 16th, 2004
Ihanaisen vinkit uralla etenemiseen ovat kyllä hilpeitä. Tottahan se on, että nättinä on helpompaa. Jotenkin sitä vain ei oleta kauniin ihmisen osaavaan muuta kuin seistä nurkassa koristuksena, ja aivokapasiteetin paljastuminen edes kohtuulliseksi saa niskakarvat pystyyn. Saati sitten, että hehkeä ja uhkea nainen olisi oikeasti osaava ja fiksukin! Kaitpa se tuntuu niin perusteellisen epäreilulta, että kateus pukkaa väkisinkin pintaan.
Kateus on uskomaton voimavara. Se pistää yrittämään kahta kauheammin, jotta pääsisi kadehdimansa henkilön yläpuolelle pistäen tämän tiiraamaan omia sieraimiaan tai jotain vaihtoehtoista ruumiinaukkoa. Toisaalta tuo flirttailulla yleneminen (tai ylenemismahdollisuuksien petaaminen) saa aikaan muissa naiseläjissä sen, että he tulevat kateelliseksi, ja… niin, ympyrä sulkeutuu.
Puhun läpiä päähäni. Jos olisin jossain sellaisessa ammatissa, missä ulkonäöllä pääsisi eteenpäin, saattaisin välittää tilanteesta. Kameran toisella puolen voi olla ammattitaitonsa takana piilossa, eikä tarvitse välittää ulkonäköpaineista. Sen sijaan pääsee itse katselemaan kauniita ihmisiä ihan niin paljon kuin sielu sietää, ja hieman sen ylikin. Ah.
Nea February 16th, 2004
Alkoholi ei sovi minulle enää ollenkaan. Parista siideristä oli sunnuntaina sellainen voittajafiilis, että oksat pois.
Herra Silmäpää pääsee myös TaiKin ennakkotehtäviin, tällä kertaa yökerhofiiliksissä. Juu, älkää kysykö. Omakuvatehtäväkin on valmis, pian tässä ollaan jo voiton puolella. Ei sitten tarvitse kertoa sille valitsijaraadille, että olen ensi syksyksi hakenut töitä, jotka menevät opiskelun edelle jos huonosti (hyvin?) sattuu. He vain luulisivat, että en ole tosissani tämän jutun kanssa.
Töissä nakitellaan paskahommia, kuinkas muuten. Noh, jatkakaa.
