Nea January 23rd, 2004
Seuraavan puolen vuoden aikana minun pitää opetella kompensoimaan säälittävä ulkomuotoni äänellä, itsevarmuudella ja rautaisella ammattitaidolla tai ainakin rautaisen ammattitaidon feikkaamisella. Minua ei tällä hetkellä kukaan voi ottaa tosissaan, kun näytän joltain mitä taputtaa päälaelle ja pyytää lempeästi painumaan kotiin kasvamaan. On se niin mukavaa, kun asiat sanotaan suoraan.
Mukamas kalibroitu näyttö näyttää ihan kummalliselta. Liekö väärin säädetty vai eivätkö silmäni ole tottuneet moiseen? Kalibrointisivu vepissä kyllä väittää kaikkien sävyjen näkyvän, joten luottanen nyt tähän ja kärsin kunnes totun.
Nea January 22nd, 2004
Kumma tapa blogittaa vain töistä nykyään. Ei sillä, ettei kotona olisi aikaa, mutta ei sitä vain enää viitsi. Kumma kyllä, tämäkin duuni väsyttää ihan tajuttomasti. Nytkin päivä venyy 12-tuntiseksi, ei ihme että uinahdan usein heti kotiin päästyäni.
Kävin kyselemässä matkakorttia, mutta olisi se henkkari varmaan kannattanut ottaa mukaan. Nyt katselen MTV:n hirveyksiä, juon kahvia ja odottelen kuvausten alkua. Olen taas vaihteeksi istunut koneella, mutta myös kuunnellut opettavaista luentoa valokuvauksesta bisneksenä ja opetellut käyttämään tulostinta.
Sain taas tänään uuden työsuhde-edun jo olemassaolevien digijärkkärin ja ilmaisen kahvin lisäksi. Nimittäin kalibrointivärkin jotta voin käsitellä kuvia kotona samoilla näytön asetuksilla. Saisin pari näppärää kuvasoftaakin, mutten ole vielä kehdannut pyytää kuin NEF-pluginia PhotoShoppiin. Ihan kun sitä ei vepistä saisi.
Nea January 21st, 2004
Eilen oli hurja päivä. Join varmaan kuusi mukillista kahvia iltapäivän aikana, mikä taisi olla hieman liikaa jopa minulle. Tuli kiireinen kuvaus jonka sain hoitaa, ja päivä venyi kuuteen asti. Pääsin siis ottamaan kuvia! Ja ne julkaistaan Trendi-lehdessä! Kylläpä olen nyt ylpeä itsestäni, vaikka kuvissa ei tulla mainitsemaan niiden ottajasta sanaakaan. Mukavaa tosin, että minuun luotetaan täällä jo sen verran, että kuviani uskalletaan lähettää asiakkaille.
Pääsin käyttämään Nikonin D1x-kameraa tietokoneen kautta. Jännä ottaa kuvia niin, ettei edes kurkkaa etsimeen paitsi tarkentaakseen, saati että säätäisi jotain asetuksia itse kamerasta.
Aika menee täällä ihmeen nopeasti. Saavun paikalle puoli yhdeksäksi, ja ennen kun huomaankaan on kulunut 7 tuntia. Onkohan tämä ensimmäinen työpaikkani, jossa en tuijota kelloa herkeämättä toivoen sen liikkuvan enemmän kuin viisi minuttia vilkaisujen välillä? Koskakohan lopetan tämän hehkuttamisen? Anteeksi nyt, mutta en voi sille mitään, että pidän tästä hommasta. Kunhan saan sen ensimmäisen ison paskalastin niskaani, niin tekstin sävy vaihtunee. Siiheksi, koittakaa kestää juttujani vaikka omat duunipaikkanne olisivatkin aivan perseestä. Muah!
Otsikko oli huijausta, huomasitteko?
Nea January 19th, 2004
Töissä taas. Voiko olla mukavampaa työpaikkaa? Tämä on juuri sellaista hommaa, mitä voisin tehdä pidempäänkin. Olisi toki mukavaa saada työpanoksen mukaista palkkaa, mutta se lienee kaukana tulevaisuudessa. En kyllä tiedä mikä olisi tämä kyseinen summa, mutta ihan mielellään enemmän kuin kelan maksama 500e/kk. Älkääkä nyt ruvetko avautumaan siellä, että minähän vain juon teetä ja surffaan vepiä! Kuvausjärjestelyt, siivous ja yleisorjana toimiminen keskeyttävät selailun ja ryystämisen aika ajoin! Lisäksi olen tuntikausia nenä kiinni ruudussa ihan kuvankäsittelyllisistä syistä.
Onneksi opin uudet asiat nopeasti, eikä pohjataidoissakaan taida olla moittimista. Haaveita mahdollisesta oikean assistentin paikasta on kiva elätellä, niiden voimalla sitä keittää enemmänkin kahvia ja kantaa painavia tavaroita.
Aloin vaihteeksi päivittää kotisivujani. Olen vääntänyt vasta luurangon ja hieman sisältöä. Olen veppisäätäjänä siitä yksinkertaisemmasta päästä; jätän kaikki hienostelut niille, jotka osaavat paremmin. Sivujen tärkeimmän osion eli portfolion tekeminen saattaa viedä ajan lisäksi ison osan hermoja.
Sitten pitäisi tiskatapyykätäviedäroskia. Asiat tärkeysjärjestykseen.
Julius January 19th, 2004
Kill Bill vol. 1 oli juuri sitä mitä odotin, tekijänsä näköinen ja kuuloinen elokuva. Räiskyvän miehen, jonka suu ei koskaan pysähdy suoltamasta sanoja ja joka on nähnyt aivan liikaa elokuvia elämänsä aikana. Minua kosketettiin: animea, kung-fu:ta ja perinteistä Quentin Tarantino -väkivaltaa entistäkin tyylikkäämmässä pakkauksessa. Kill Billiä ei voi oikein verrata miehen aikaisempiin mestariteoksiin, kuten Pulp Fiction tai Reservoir Dogs, sillä se ei käytännössä ole mitään niihin päinkään. Edellisten ollessa dialogiltaan ja tarinankerronnaltaan 90-luvun länsimaisen elokuvan sielu, ei Kill Bill edes yritä mitään vastaavaa. On yksi suuri taistelu, paljon kaunista kuvaa ja aivan erinomainen soundtrack. Jo tällaisellakin keitoksella saadaan pieni mies hiljentymään — ainakin naurunpuuskien välillä.
Nämä sunnuntait ovat olleet liiankin mahtavia viimeisen parin kuukauden aikana. Tavoitteenamme on ollut käydä ravintolassa ja mielummin vielä elokuvissa aina viikon päätteeksi, eikä minulla ole mitään sitä vastaan. Missähän vaiheessa lompakkoni aloittaa kapinan?
Nea January 17th, 2004
Siirtelin tänään huonekaluja. Nyt tarvitsee vain akvaarion vaurausnurkkaan ja kristallin roikkumaan ikkunaan. En sitten tiedä mitä viboja näytön päällä istuva herra Silmäpää tekee luomaani herkkään tasapainoon, mutta luulisi lepakkokaksosten tasoittavan tilannetta edukseni.
Eilen särki päätä aivan tajuttomasti. Makasin toimintakyvyttömänä muutaman tunnin, ja totesin, että taitaa olla aika ruveta käyttämään silmälaseja tietokoneen kanssa peuhatessa ja kirjaa lukiessa. Arvatkaas pari kertaa onko minulla nytkään laseja päässäni?
Sain töistä Nikonin D1-digijärkkärin, jolla olen räpsinyt ympäri kämppää kokeilumielessä. Tahtooooo!
Julius January 15th, 2004
Minuun asennettiin tänään kaksi konetta: toinen tutkimaan sydäntä ja toinen verenpainetta. Ensimmäinen ei päästä ääntäkään, mutta toinen innostuu viidentoista minuutin välein piippaamaan, surisemaan ja piippaamaan uudelleen.
Raitiovaunu, jolla tulen kotiin on yleensä lähes tyhjä — lukuunottamatta muutamaa takapenkillä nukkuvaa juoppoa, joista toinen olen minä. Tänään kuitenkin jostain syystä koko kirottu nakkiputka oli täynnä — osa ihmisistä melkein roikkui oven ulkopuolella. Väkijoukkoon tunkeutuminen oli tällä kertaa poikkeuksellisen mukavaa. Pitkä mustiin pukeutunut pelottavan (hah) näköinen nuori mies kantaa vyöllään kummallisia laatikoita, joista toinen vähän väliä piippaa ja surisee. Harmi, että Suomessa ei ole tapana seota pakokauhusta keskellä ruuhkaista kulkuvälinettä. Mitähän Israelissa olisi tapahtunut?
P.S. Eilen Kummisedät, tänään Tom Waitsit. Rok rok, eiks vaan? Kysyn vaan!
Nea January 15th, 2004
Kolmas päivä työharjoittelua menossa. Olen käsitellyt kuvia, hoivannut tietokoneita, keittänyt kahvia ja aiheuttanut hälytyksen. Tänään olisi tarkoitus kasata valaistusta, huomenna pääsen jopa seuraamaan kuvausta! Ahdistaa kun täällä lojuu Nikonin D1x-digijärkkäreitä pitkin poikin; “Joo ne on aika paskoja”. Sydän heittää volttia kun moista sanotaan.
Hajonnut kannettava suostuu viimein toimimaan, eihän sen kanssa mennytkään kuin pari päivää. Käytän sitä lähinnä filmien skannaamiseen, kun en jaksa/viitsi/halua laittaa toista käyttistä uuteen koneeseeni. Tänään, jos Voffe suo, laitamme inter vepin reitittimen kautta molemmille koneilleni. Jos kuulette Kallion suunnalta äänekästä kiroamista, se olemme me.
Julius January 14th, 2004
Tein kaksikymmentäviisi vatsalihasliikettä, käytin virkistävää kasvonaamiota ja juon nyt lämmintä senchaa. Saa nähdä tuleeko tästä mitään, graur.
Postiluukusta putosi Kummisetä-elokuvia.
Huomenna putoaa Tom Waitsia ja Opethia.
Minulla ei ole mitään sanottavaa, ahdst… masentaa.
Nea January 13th, 2004
Töissä istuskellaan. Tähän mennessä olen selaillut kaksi mallikansiota kuvia valiten ja muokannut eräitä toisia kuvia fotarilla veppikäyttöä varten. Muuten olen katsellut vierestä kun iTripiä ei saada toimimaan, kasaillut valoja, pinonnut jalustoja, surffaillut vepissä ja hengaillut.
Vaikuttaa ihan sellaiselta paikalta, missä voisi oppia viihtymään.