Sudet
Julius January 29th, 2004
Ostin ensimmäisen black metal -albumini sitten yläasteen. Tutustuin hiljattain yhtyeeseen nimeltä Ulver, kun sattumalta tilasin käytettynä Metamorphosis EP:n. Yhtye herätti kiinnostukseni, kun huomasin miten erilaisia heidän levynsä ovat. Ensimmäinen (Bergtatt) ja kolmas (Nattens Madrigal) albumi ovat tiukkaa, mutta mielenkiintoista black metal -vääntöä soundeilla, joista tulee mieleen lähinnä mikseripöydän ääreen nukahtanut miksaaja, joka jalallaan on työntänyt pöydän diskanttisäädön maksimiin. Legendan mukaan ainakin toinen näistä levyistä on äänitetty metsässä, mutta tiedä häntä…
Yhtyeen toinen levy, Kveldssanger oli jotain täysin muuta kuin ensimmäinen ja kolmas. Yhtyeen johtohahmon Garmin säveltämät folk-kappaleet pitävät otteessaan alusta loppuun, soundit ovat erittäin hyvät ottaen huomioon edellisen levyn myyntiluvut, sekä kitaristi pitää näppinsä erossa kitaran särönapista.
Varmasti kaikkein eniten bändin vanhoja faneja suututtanut suunnanmuutos tapahtui albumilla Themes from William Blake’s The Marriage of Heaven & Hell. Musiikki oli jo pitkälle koneistettua, Garmin ääntä muokattu ties millä digitaalisella vermeellä eikä vanhasta black metal -rytkeestä ollut enää tietoakaan. Albumi albumilta he tekivät yhä rauhallisempaa musiikkia, ja nykyään he edustavatkin jonkinlaista industrial-ambientia. Metamorphosis-levyn kannessa lukeekin mm. seuraavaa: “Note: Ulver is obviously not a black metal band and does not wish to be stigmatized as such. — If this discourages you in any way, please have courtesy to refrain from voicing superficial remarks regarding our music and/or personae.” Kuinkahan monta tappouhkausta he ovat saaneet takinkääntönsä jälkeen…
Vanhana takinkääntäjänä tällainen toiminta lämmittää sydäntäni, enkä oikein voi muuta kuin metsästää bändin loputkin levyt hyllyyni.
On ehkä vähän kliseistä puhua bändeistä, joita ei voi luokitella mihinkään kategoriaan, mutta Ulver on kieltämättä kulkenut aina täysin omia polkujaan. Eikä Garm Arcturuksenkaan puolella ole viitsinyt niitä ihan totunnaisimpia ratkaisuja tehdä… Jos Ulverin tuotanto kiinnostaa, suosittelen että tsekkaat Arcturuksen myös. Aspera Hiems Symfonia on klassikko, La Masquerade Infernale ja The Sham Mirrors muuten vain mielenkiintoisia.
Ulverin levyistä Bergtatt on kyllä ehdoton ykkönen, mutta ei se William Blake -tuotoskaan jälkeen jää - mitä nyt vaati huomattavasti enemmän totuttelua.
Arcturukseen olenkin tutustunut, mutta pidin lähinnä vain tuosta La Masquerade Infernale -levystä muiden ollessa hieman heikompia. LMI onkin sitten jo legendaarinen levy.