Nea January 31st, 2004
Otin töitä kotiin. Ei hirvittävän fiksu ratkaisu, sillä nyt tekemättömät kuvat kummittelevat mielen taka-alalla. Pitäisi niitä kotisivujakin tehdä, mutta kun ei.
Sain taas sen D1-digijärkkärin lainaan, tällä kertaa kaikilla herkuilla. Eli on salamalaitetta, putkea, laajakulmaa ja muistikortinlukijaa. Pakkohan sitä on opetella käyttämään, ettei viikon päästä teatterissa ole täysin hukassa. Otin itsestäni kymmeniä tuijotuskuvia ajokorttia varten, ja totesin olevani mallina ihan toivoton. Ei minusta ole kuin hulluttelemaan kameran edessä.
Julius January 30th, 2004
“Viestintävirasto on tänään tehnyt päätöksen, että Radio Helsinki saa nostaa lähetystehonsa 200 watista 500 wattiin. Korotus tapahtuu lähipäivinä kun uusi lähetin saadaan tarkastettua.
Lähetystehon nosto laajentaa Radio Helsingin kuuluvuusaluetta jonkin verran. Suurin hyöty korotuksesta on kuitenkin nykyisellä kuuluvuusalueella, jossa puhdas stereokuuluvuus paranee huomattavasti ja asema kuuluu puhtaasti monilla nykyisillä katvealueilla.”
Tämä tarkoittaa sitä, että voin vihdoin kuunnella Radio Helsinkiä myös työpaikan purkkiradiolla. Voisin melkein kiljahtaa riemusta, mutta se olisi melko neitimäistä…
Viikonloppu edessä, joten sille: *poks*
Julius January 29th, 2004
Ostin ensimmäisen black metal -albumini sitten yläasteen. Tutustuin hiljattain yhtyeeseen nimeltä Ulver, kun sattumalta tilasin käytettynä Metamorphosis EP:n. Yhtye herätti kiinnostukseni, kun huomasin miten erilaisia heidän levynsä ovat. Ensimmäinen (Bergtatt) ja kolmas (Nattens Madrigal) albumi ovat tiukkaa, mutta mielenkiintoista black metal -vääntöä soundeilla, joista tulee mieleen lähinnä mikseripöydän ääreen nukahtanut miksaaja, joka jalallaan on työntänyt pöydän diskanttisäädön maksimiin. Legendan mukaan ainakin toinen näistä levyistä on äänitetty metsässä, mutta tiedä häntä…
Yhtyeen toinen levy, Kveldssanger oli jotain täysin muuta kuin ensimmäinen ja kolmas. Yhtyeen johtohahmon Garmin säveltämät folk-kappaleet pitävät otteessaan alusta loppuun, soundit ovat erittäin hyvät ottaen huomioon edellisen levyn myyntiluvut, sekä kitaristi pitää näppinsä erossa kitaran särönapista.
Varmasti kaikkein eniten bändin vanhoja faneja suututtanut suunnanmuutos tapahtui albumilla Themes from William Blake’s The Marriage of Heaven & Hell. Musiikki oli jo pitkälle koneistettua, Garmin ääntä muokattu ties millä digitaalisella vermeellä eikä vanhasta black metal -rytkeestä ollut enää tietoakaan. Albumi albumilta he tekivät yhä rauhallisempaa musiikkia, ja nykyään he edustavatkin jonkinlaista industrial-ambientia. Metamorphosis-levyn kannessa lukeekin mm. seuraavaa: “Note: Ulver is obviously not a black metal band and does not wish to be stigmatized as such. — If this discourages you in any way, please have courtesy to refrain from voicing superficial remarks regarding our music and/or personae.” Kuinkahan monta tappouhkausta he ovat saaneet takinkääntönsä jälkeen…
Vanhana takinkääntäjänä tällainen toiminta lämmittää sydäntäni, enkä oikein voi muuta kuin metsästää bändin loputkin levyt hyllyyni.
Nea January 29th, 2004
Olinpa ajelemassa. En edes mokaillut. Auto ei sammunut kertaakaan (paitsi kun sammutin sen) enkä ajanut mitään päin. Tällainen hukkapätkä kun olen, oli kytkimen painaminen rankkaa kun ei oikein ylettynyt. Ajoin pätkän tietä, enkä tappanut ketään.
Voittajafiilis.
Nea January 28th, 2004
Helsinki (tai ehkä lähinnä Linnanmäen parkkipaikka) varokoon, tämä on huomenna ratissa ensimmäistä kertaa elämässään! Ei minua sillai huoleta se auton hallitseminen, vaan se muu liikenne. Koittakaa tajuta, että sen autokoulukolmion kanssa ajavat eivät todellakaan hallitse sitä ajokkia vielä. Olkaa varovaisia ja ajakaa rauhallisesti sellaisen lähettyvillä, aloittelevalla kuskilla on muutenkin paniikki herkässä. Siis ilman tööttäyksiä ja keskisormiakin.
Kela omistaa taas. Minun pitää uudestaan todistaa kuuluvani Suomen sosiaaliturvan piiriin, sillä olen muuttanut ulkomailta takaisin. Lisäksi pitää maksaa takaisin kahden kuukauden opintotuet, eli reilu 800 euroa. Enkä saa työmarkkinatukihakemusta edes harkintavaiheeseen ennen kun homma on selvitetty.
Nea January 27th, 2004
Tänään tein bändijulisteen. Vastustin kiusausta tehdä siitä Queen-kopion, vaikka mieli teki oikein kovasti. Kokopäiväisenä kuvankäsittelijänä olo sai eilen vaihtelua, kun hilpaisin Ilmatieteen laitokselle viemään kuvia. Saas nähdä mitä tänään pitää toimittaa ja minne.
Sain viimein sen Kamera-lehden tilaajalahjan elikkäs repun. Pieni se on kuin mikä, mutta AE-1 ja Lomo mahtuvat objektiiveineen sinne vallan mainiosti, ja tilaa jää vielä filmeillekin. Lisäksi se on sävy sävyyn jalustalaukkuni kanssa! Sitten voi tulla ongelma, kun sinne pitää tunkea D1.
Nea January 26th, 2004
Onnea Santerille kamerasta. Taisin suositella niin monia merkkejä ja malleja, että en oikein tiedä mihin mahtoi jätkä päätyä. Mutta on se niin kivaa kun edes joku luottaa asiantuntemukseeni. Köh.
Tänään alkoi sitten autokoulu. Tarkoitus olisi käydä mokoma niin nopeasti kuin suinkin, mutta reilu kuukausi tähän vähintään menee. Pelkäsin jo etukäteen, että kurssi olisi täynnä vm. ‘86-amispoikia, mutta en sentään ollut kuin kolmanneksi vanhin. Mistä johtuu, että jokaiseen ryhmään (autokouluun, työväenopistoon, kouluun, mihin vaan) eksyy aina yksi todella rasittava hölösuu, joka ei voi pitää turpaansa kiinni hetkeäkään. Onneksi ajotunnit suoritetaan omassa rauhassa.
Pelottaa. Pelottaa ihan mielettömästi. Lupasin pyhästi etten aja korttia, sillä ajatuskin itsestäni auton ratissa saa ruumiin erittämään ajotilanteeseen sopimattomia hormoneja. En halunnut korttia, eikä se ole minulle välttämättömyys, mutta töistä sanottiin, että turha haaveillakaan urasta valokuvaajana jos korttia ei löydy. Kun vielä sain sponsorin, niin pakkohan se sitten oli. Peukut ja sillai.
Santeri January 26th, 2004
En ole viime vuosina oikeastaan osannut katsoa televisiota. Tv:n ääreen ei tule juututtua, kuin kokopitkien elokuvien kanssa. Nekin käyn useimmiten vuokraamassa. Eilen sain mokomasta kapistuksesta irti suuria tunteita ja useaan otteeseen. Katsoin World Idolia ja Eurosportilta Snookeria.
Idoleista… No, taattua huttua raskaalla viihdemäärällä. Kamalia sovituksia ikivihreistä klassikoista ja laulajia keskinkertaisista melkein loistaviin. Tunteet nousivat häpeilemättä pintaan ja julki muulle maailmalle viimeistään siinä vaiheessa, kun Puolan Idolssi puhui tuomaristolle. Kait huomasitte? Minä olin pitänyt sitä vitsinä, mutta pakko se on kait uskoa. Itä-blokissa on jopa idoleilla huonot hampaat. Meikäläinen on nimittäin mister pepsodent siihen tyttöön verrattuna…
Snooker taas tuli täysin puun takaa. Aivan mahtava peli! Joitain yhtäläisyyksiä tavalliseen biljardiin löytyy, mutta Snooker on aivan älyttömän vaikeaa siihen verrattuna. Sunnuntai-bilistelijän sielu oli myyty välittömästi Welsh-openin finaalille. Ottelu kesti ainakin seitsemän tuntia… Meinasin laskea alleni pelaajien tehdessä ratkaisevia virheitä ja osumia… Pakko päästä kokeilemaan, tiedän Helsingistä yhden paikan, josta löytyy Snooker-pöytä. Pitää mennä maanantai-aamuna, etteivät oikeat pelaajat naura päin naamaa amatöörille.
Nean suosittelema digipokkari tuli postissa tänään, huomenna hyökkään kuvaamaan lähiseudun kauneutta.
Julius January 26th, 2004
Jokasunnuntainen elokuvailta on hiljalleen muodostunut pinttyneeksi tavaksi, eikä tämäkään päivä ollut poikkeuksellinen. Spontaanisti päätimme lähteä kaupungille elokuviin, ja Nyt-viikkoliitteestä valitsimme amerikkalaisen indie-pätkän The Station Agent, joka on saanut kehuja ympäri maailmaa, ja joka voitti yleisöäänestyksen Sundance-elokuvafestivaaleilla. Vaikka lähdin positiivisin mielin teatteriin, olin silti yllättynyt siitä kuinka mainio elokuva saadaan näinkin yksinkertaisista aineksista kasaan. Tai no, yksinkertainen ei ehkä ole sopivin sana kuvaamaan elokuvaa kääpiöstä, joka muuttaa asumaan New Jerseyn maaseutualueelle entiselle rautatieasemalle.
Elokuvassa hyvien hahmojen lisäksi minuun vaikutti hyvä ohjaus ja kauniit kuvat. Jenkkien maaseutu oikein loistaa, rapistuneet ajan syömät rakennukset sulautuvat ympäristön vehreyteen paikallisten asukkaiden tavoin, joilla selvästikin on liikaa aikaa käytettävänään. Kaikki olennaiset pikkukaupungin elementit on osattu liittää mukaan: pieni kyläkauppa ja kauppiasmummo; baari juntteineen ja… no, juntteineen; tunkeilevat ihmiset ja jo aiemmin mainitsemani valloittavat maisemat. Jos jenkkielokuvat eivät kiinnosta pätkääkään, tai luulette Hollywoodin olevan ainoa elokuvia toisella mantereella tehtaileva kaupunki, tehkää itsellenne palvelus ja tuhlatkaa puolitoista tuntia elämästänne hyvän elokuvan parissa.
Julius January 23rd, 2004
Viimeisten muutaman päivän aikana HTV:n Welho-liittymä on näyttänyt huonot puolensa. Aluksi jopa muutaman megan sekuntinopeuteen yltänyt Welho 525 -liittymä on madellut 0-6 kt/s melkein koko kuluneen viikon. Ihan kuin palaisi modeemiaikaan, kunnes tajuaa sen tarkoittavan 0-3 kilotavun sekuntinopeutta. Ja siitäkin on vasta niin vähän aikaa. Ihminen haluaa vain lisää ja lisää; kohta ei parin megan liittymätkään enää riitä.
Tänään aamulla radiossa soi Kuusumun profeetan uusi kappale Rankaisun ylhäinen ruhtinas tulevalta Sanansaattaja Oraakkeli Salamurha Hyökkäysvaunu -levyltä. Utuisesta akustisesta tunnelmoinnista tunnetuksi tullut yhtye on muuttanut suuntaansa, ja uusi kappale on lähinnä rankkaa heviä soitettuna ja laulettuna niin v*tun kovaa. Olisiko tämä vihdoin yhtyeen läpimurtoalbumi koko kansan tietoisuuteen? Ainakin se tulee olemaan ensimmäinen hankkimani Kuusumun albumi. Levyn piti ilmestyä jo 12.2.2004, mutta johtuen viivyttelystä cd-painossa, on julkaisua siirretty parilla viikolla eteenpäin. Tämäkin deadline on jo mennyt, joten odotelkaa tämän vuoden varmasti rajuinta avausta lähiaikoina.
P.S. Vuoden 2004 sana on tähän mennessä ollut kasaripop. Kiitos The Crashin ja King Crimsonin.
