Archive for November, 2003

Grr

Nea November 24th, 2003

Viimeinen 11-tuntinen koulupäivä ennen joulua takana. Voikin vetää rastin seinään tai muuhun vapaavalintaiseen, tasaiseen pintaan. Päivä on sisältänyt mm. epäonnistuneita vedoksia, hermostusta pimiössä, soittoa, laulua, tietokoneen tuijotusta ja cd-liitokiekkoilua.

Mikähän siinäkin on, että brittiläiset sanovat “I haven’t seen you for ages” kun viime tapaamisesta on kolme päivää. Minusta joitakin ihmisiä ei tarvitsisi nähdä kuin korkeintaan kerran kuussa, silloinkin mielellään vaikkapa ruuhkabussin ikkunasta.

Jos nyt saisin tukkia väkivalloin jonkun turvan, niin se turpa kuuluisi Craigille. Johtuen ehkä rasittavasta perusluonteestaan, on rakas pikkuisemme alkanut käymään minun ja Peten hermoille erittäin vakavasti. Minä en ensinnäkään pidä siitä, että joku pistää ilman mitään näkyvää tai järkevää syytä naamansa alle 20 sentin päähän kasvoistani. Enkä myöskään pidä siitä, että kun haluan olla rauhassa minua tullaan häiritsemään ei-mistään-syystä, eikä vihjeistä tajuta häipyä. Totesimme tuossa, että Craig ei osaa olla hetkeäkään ilman jonkun jakamatonta huomiota. Sitä pitää hakea erityisesti kovalla äänellä ja hyperaktiivisella pirteydellä. Ok, kaikilla on ärsyttäviä piirteitä, ja useimpia niistä sietää kunhan vähän totuttelee. Silti aavistelen murhaa ennen vuoden loppua.

Nyt voinkin keskittyä olemaan herttainen.

Toikkaribileet

Julius November 23rd, 2003

Raitiovaunuissa kulkevat mummot käyvät yhä aggressiivisemmiksi. Kiitos aina palvelualttiille henkilökunnalle, että olen tässä elävänä kirjoittamassa teille viihdykettä aina pimenevään talviyöhön.

Ja itse asiaan. Ei, emme ole vieläkään saaneet lamppua/palohälytintä/peiliä/asekokoelmaamme kiinnitettyä; paikka tuntuu kovin pimeältä ja turvattomalta — ilman turpaa. Ison lämpimän tuulahduksen toi Firman Pikkujoulu®, jossa oli Ilmainen Alkoholitarjoilu®, Rahvaan Kanssa Kaveeraava Toimitusjohtaja®, Huonoa Karaokelaulua® ja juoruilua työkavereista, jotka eivät sillä hetkellä sattuneet olemaan kuuloetäisyydellä. Lähdin pois siinä vaiheessa, kun riski saada turpaan oli vielä kohtalaisen pieni. Edellisvuosina juhlan tapahtumat ovat aiheuttaneet muun muassa poliisitutkinnan, ja hurjina Tikkurilan vuosina tapahtui murhia. Ihanaa.

Unohdinko mainita. Yllätysvieraana oli… niin… taikuri Luttinen. Toimistovitsejä ja taikuruutta; olen saanut itselleni uuden sankarin.

Hyvä Suomi

Nea November 23rd, 2003

Näin äsken bussipysäkillä mainoksen, missä luki “Hyypia Hyypia hooray!”. Hämmennyin. Samalla tavalla kuin silloin, kun huomasin kurssikaverini ottaneen kuvia Tommi Mäkisestä.

Maalari

Nea November 22nd, 2003

Räkää riittää ja päätä koskee. Vitamiinit eivät ainakaan vielä ole purreet, en kyllä olettanutkaan.

Vietin päivän maalaten, nyt olen täynnä maalitahroja. Lukiossa minusta näki aina kauas kun oli ollut kuvista; olin yltä päältä maalissa. Tai lyijykynävaiheessa haisin fiksatiivilta. Tavan taiteilija. Pitäisi olla Fridamaisesti rööki (tai mielellään sikari) suupielessä ja isot kulmakarvat kun maalaa. Tiedä sitten tulisiko tauluista yhtään sen parempia, mutta fiilis voisi olla autenttisempi.

Mauttomuuden huippu

Nea November 21st, 2003

Tukkoisen nenän kanssa syöminen on tavattoman ikävää. Tähän löysään perjantai-iltaan olisin halunnut jotain hyvää, mutta minkäs teet kun mitään et maista. Olen yrittänyt niistää enimpiä ulos, mutta tuke tuntuu ulottuvan takaraivoon asti. Ostin siis kalliiden herkkujen sijaan monivitamiinia, nuhajuomajauhetta ja särkylääkkeitä. Jos ei sauna, viina ja terva niin täytyy tulla toimeen sillä mitä löytää.

Valokuvaajien ryhmähenki

Nea November 21st, 2003

Eilisessä critissä (missä kaikki kurssilaiset pistävät työnsä seinälle ja niistä jutellaan) huomasin hämmästyttävän asian: meillä on hyvä porukka. Kukaan ei vihaa ketään, eikä kateutta ole ilmassa. Johtuu varmaan siitä, että kaikki ovat kuvaajina niin erilaisia.

Kurssillamme on muodostunut kolme ryhmää: pojat, jotka tykkäävät kuvata autoja, tytöt, jotka tykkäävät ottaa muotikuvia, sekä me hieman oudommat tapaukset. Tiiviimmät ystävyydet muodostuvat ryhmien sisällä, mutta kaikki tulevat toimeen keskenään, kaikilla on jotain annettavaa toisilleen. Kun istumme tietokoneilla, rakentavaa palautetta ja neuvoja tulee ystävälliseen sävyyn, ideoita vaihdetaan ja niistä keskustellaan. Minä, suomalainen, peruskateellinen ja kehuja huonosti vastaanottava ihminen, olen oppinut paljon. Jos joku kehuu töitäni, hän tekee sen useimmiten vilpittömästi, vailla taka-ajatuksia. Jos joku antaa kritiikkiä, se ei ole pelkästään kateudesta.

Olen oppinut olemaan ylpeä saavutuksistani, vaikka minut on kasvatettu pitämään kynttiläni vakan alla. En tiedä kuinka tämä olisi Suomessa onnistunut, jotenkin tuntuu, että ilmapiiri saattaisi olla siellä hyvinkin erilainen. Täällä olen oppinut arvostamaan muiden töitä niiden itsensä vuoksi, sekä oppinut löytämään kauneutta ja arvoa kaikesta. Eräs kysyi minkälaisista kuvista pidän. Totuus on, että aika harvat kuvat saavat sydämeni hyppäämään kurkun kautta polviin, mutta että kaikissa kuvissa on jotain hyvää. Sama pätee kaikkeen muuhunkin; maalauksiin, musiikkiin, ihmisiin. Lasini on nyt puolitäysi.

Tuntuu hyvältä tietää, että ympärillä on ihmisiä, jotka oikeasti arvostavat sinua, ja joilta saa palautetta johon voi luottaa. Parhaimpien ystävieni kanssa on mukava istuskella kahvilassa, keskustella kuvista tai elämästä ja vain olla. Jos jollakin on vaikeaa tai ei vain jaksa, muut tulevat tueksi. Sama pätee molempiin suuntiin. Jos osaisin ilmaista tunteeni ystävilleni, tekisin sen. Vaan en osaa, siispä olen hiljaa kiitollinen kaikille.

Palvelemaan konetta

Santeri November 21st, 2003

My Virtual Model eksyi blogistaniin… Vittu ei se ole mikään uusi juttu tahi villitys! Irc-galleriassa noihin kyllästyttiin jo… toissavuonna? En silloisen villityksen aikana jaksanut noita paunoja ja jalkoja selvittää, nyt jaksoin. En laita sitä näkyville, mutta pistin sille viikset ja nauroin pitkään.

Jos minulla olisi vakavasti otettavaa parrankasvua joutuisin kasvattamaan gigolo-viikset Clint Eastwood -sängen seuraksi. Sitten vasta härskiltä näyttäisinkin.

Kesän tullen sitten joskus alkaa valtakunnallinen viiksi-projekti. Sen tarkoituksena on kasvattaa kesäkauden ajan viiksiä. Muuta naamakarvoitusta ei sallita. Tämän vuotinen loppui Veijo Porvari-n jänistämiseen, emme ikinä päässeet sinne Scorpionsin keikalle… Vaikkei niillä kuulemma viiksiä ollutkaan.

Näettekö tekin sielunne silmin kaksi katkeraa ja pettynyttä - kuin myös tukkihumalaista - nuortamiesta huutamassa maailman pahuutta ja polttamassa viiksiään? Korsossa. Minä näen. Benropettaa.

Thursday mourning

Nea November 20th, 2003

Istuin koko päivän koululla tuijottamassa muiden töitä. Kuumeessa. Kävin kaupassa ostamassa tonnikalaa ja suklaata. Kuumeessa. Juoksin yläkerrasta, sängynpohjalta, avaamaan ulko-oven kolme kertaa tunnin sisään. Kuumessa. Keuhkonpalasia valuu näyttöä pitkin ja aivastuksien jämät täplittävät seiniä.

Ei minulla oikein olisi varaa sairastaa. Ei ainakaan nyt, kun kaikki hommat ovat vaiheessa. Yksi päivä vielä, niin viikonloppuna voin sitten maata lahnana sängyssä ja katsella Peten juuri hankkimaa LotRin TTT:n pidennettyä versiota. Ja pakottaa muut käymään kaupassa, tuomaan minulle herkkuja ja keittämään kahvia/teetä. Carlisle vaikenee.

Riippuvainen tietotoimisto

Santeri November 20th, 2003

Tätä päivää on odotettu ja pitkään. Matti Nykäsestä elokuva! Mattia itseään esittää vielä Jasper Pääkkönen. Oliko se nyt se pahatpojatsalkkarit-tyyppi…
Aavistus elokuvan kulusta:
- Nuori Matti reenaa ja haaveilee
- Nuori Matti rupeaa menestymään
- Matista tulee maailmanmestari yms.
- Matti rupiaa juomaan viinaa
- Matin urheilu-ura päättyy
- Matti menee naimisiin, eroaa, levyttää, hakkaa vaimonsa, eroaa, menee uusiin naimisiin, strippaa, hakkaa vaimoaan, eroaa, menee naimisiin, eroaa, levyttää, eroaa, ryyppää, puhuu päättömiä telkkarissa, hakkaa entisen vaimonsa, polttaa saunansa, ryyppää…

Koska saamme samanlaisen elokuvan Tony Halmeesta?

- Nuori Tony Halme haaveilee vetävänsä kaikkia turpaan
- Nuori Tony Halme vetää kaikkia turpaan
- Halme rupeaa ammattinyrkkeilijäksi
- Halme muuttaa Yhdysvaltoihin ja ryhtyy vapaa-painija Ludwig Borgaksi
- Halme vetäisee jotakuta turpiin ja pari viivaa spiidii
- Halme palaa Suomeen ja pieksii jonkun, saa toki nyrkkeilykehässä kuonoonsa
- Menee eduskuntaan ja puhuu viisaita mm. erään valtiomiehen seksuaalisesta suuntaumuksesta
- Ampuu vaimoaan, mutta osuu itseensä

Ei perkele, tämä jätkä ryhtyy käsikirjoittajaksi.

Nuoruus ja huoruus

Nea November 19th, 2003

Täällä päin maailmaa tuli juuri telkkarista Adult at 14-teemaisia ohjelmia; dokumentteja, realityTV:tä sekä TV-elokuva. Ensimmäinen dokkari käsitteli “laillisen” seksin harrastamisen ikärajaa, mikä täällä on 16. Britannian hallitus suunnittelee kieltävänsä kaikenlaisen pussailun ja kähmimisen alle 16-vuotiailta toistaiseksi määrittelemättömän rangaistuksen uhalla. Tämä johtaisi nuoren/lapsen joutumiseen seksuaalirikoksentekijärekisteriin, eli hommat lastentarhassa tai koulun vahtimestarina voi unohtaa. Perusteluksi esitetään, että nyt pääsee alle 15-vuotias (!) pikkulasten hyväksikäyttäjä kuin koira veräjästä. Tarpeeks reiluu?

TV-elokuvassa oli perusasetelma: teinityttö ei tuntenut kuuluvansa joukkoon, joten hän päätti menettää neitsyytensä, kokeilla huumeita, bailata ja kännätä. Kaveri tuli raskaaksi, tyttö iski lapsen isän. Hän yllytti neitsytkaverinsa antamaan kujalla kahdelle humalaiselle parikymppiselle ja päätyi tämän hakkaamaksi. Ei oo helppoo.

« Prev - Next »