Pekingin yöt
Julius November 28th, 2003
Miten pelit eroavat todellisuudesta. Olenkin aina ihmetellyt, miksi bumerangi ei palaa kiltisti käteeni ilmasta, kuten Linkille Zelda-peleissä. No, ehkä en ole tarpeeksi ‘fairy boy of the forest’ hallitakseni tuon taidon.
Ulkona on niin ihkumasentavaa, että sisälläkin täytyy taas vaihteeksi synkistellä ja olla kuin sitruunan niellyt valkokampela — tosin kampelat eivät syö sitruunoita, eikä valkokampela ole edes mikään oikea laji, mutta ymmärtänette kuitenkin. Niin masentavalta kuin se kuulostaakin, saan mahdollisuuden rehkiä koko kevään täydellä teholla oppikirjojen parissa, että pääsen sisään yliopistoon lukemaan ainetta, josta en vielä oikeastaan tiedä yhtään mitään. Ehkä olisi hyvä idea lukea kirjoja ‘ei mistään’, niin olisin parhaiten valmistautunut. Tai en lue kirjoja ollenkaan, niin olen varmasti varmistanut paikkani lukemassa ‘ei mitään’ (nämä aiheuttavat minulle o*gasmeja, ihan oikeasti).
Eilisen saldoksi jäi yksi pudonnut vaatenaulakko, jota rakennusurakoitsijat eivät todennäköisesti ole osanneet oikein kiinnittää, ja yhdet kiinnitetyt verhot (samettia kultaseni, sinistä samettia). Töölö alkaa jo vaikuttaa kodilta, siis ilman niitä mielisairaita, narkkareita ja mummoja.
Oletko kuullut Kitkerien neitseiden kappaletta Kaksio? Kuulostaa ihan Töölöltä.
Kitkerien neitseiden manageri toimii mutsin duunipaikalla siivoojana, ja hän on aikoinaan asunut Töölössä, ja tietää myös hyvin paljon kyseisestä kaupunginosasta. Pitäisi varmaan kuunnella minunkin. :)