Puhdetöitä
Nea September 29th, 2003
Keskiviikoksi on sitten lääkärikin, sillä oksentelu ei loppunutkaan. Huolestuttaa.
Askartelin paskartelin tänään itselleni hyllyn pahvilaatikoista, teipistä, tapetista ja liisteristä. Kunhan kuivuu, siitä tulee hieno. Nyt se on vielä vähän käppyrä, joten kirjat ovat tukemassa kehitystä oikeaan suuntaan. Urheana ja ehkä hieman tyhmänäkin laitoin sen päälle jo lampun, kirjan, silmälasit sekä kaksi kynttilää.
Kävin vaatekaappini läpi kun tyhjensin matkalaukkua. Mistä riivatusta minulle on siunaantunut niin paljon vaatteita? Ei voi käsittää. Sitäpaitsi, olen ollut täällä vasta vuoden ja jo nyt minulla on rytkyjä joita kiskon päälleni harvemmin kuin eläviä kaloja. Täytyy kaiketi hankkiutua eroon. Hyväntekeväisyys hii-o-hoi!
Olisipa jo keskiviikko. Mistä vetoa, että heti aamulla saan tietää olevani kuolemansairas, minkä jälkeen tietokonekaupasta soitetaan koneeni saapuvan vasta viikon päästä, Pete murtaa jonkin luuni kotiinpaluunsa yhteydessä ja Karoliina tuo minulle vihreää hiusväriä. Optimisti.