Santeri August 31st, 2003
Tälle viikonlopulle riittikin vilskettä kulttuurin muodossa. Vaikka ehdinkin pari vuotta sitten luvata etten osallistuisi enää ikinä taiteiden yöhön, menin pettämään lupaukseni torstaina. Laika & The Cosmonautsia ei vain voi jättää väliin kun kerran ilmaiskonsertti oli tyrkyllä Kiasman lavalla. Kuivin suin vietetty ilta kaupungissa jatkui Suomalaisen Kirjakaupan vilinästä Akateemisen Kirjakaupan på svenska -osuuteen. En ole aivan varma olisiko sikamainen humala Töölönlahden pusikossa ollut parempi vaihtoehto, mutta tulipahan oltua selvinpäin tuossakin tapahtumassa.
Perjantaina olikin vuorossa jo perinteeksi muodostunut jokavuotinen huvilateltalla käynti. Tuomari Nurmiolla ei ollut Korkeinta Oikeutta mukanaan, mutta kyllä herra pelkän rumpalin säestämänäkin oli vakuuttava kokemus. Mainittakoon tietämättömille, että Tuomari Nurmio ja Korkein Oikeus esitti parhaan keikan jonka olen elämäni aikana nähnyt toissavuoden Huvilateltan keikallaan. Levy ei ole yhtä maata järisyttävä kokemus, ikävä kyllä.
Samaisessa tapahtumassa esiintynyt Alamaailman Vasarat soitti kieroa etnopunkkiheviään urkuharmoonein, vaskipuhaltimin ja selloin esitettynä kenties riehakkaimmin sitten Provinssirockin -00. Konsertti huipentui edellä mainittujen yhteisesiintymiseen. Oudon hyvin nämä kaksi täysin omalaatuistaan esiintyjää sopivat samoihin kappaleisiin. Pukukansa taputti hurmiossa hiteille. “Rapatessa roiskuu kun rappari rappaa, mutta kun Dumari tulee niin Dumari tappaa.”
Koska soitto loppui jo kymmenen aikoihin pieni seurueemme jatkoi Gloriaan tarkastamaan minulle ennen miltein täysin tuntematonta Uzvaa. Uzva oli mukanvankuuloista instrumentaaliprogea, osa soittajista jopa näytti täysin Wigwamin tai Tasavallan Presidentin kuvista karanneelta. Omaperäisyydestä yhtyettä ei pahemmin pääse syyttämään - miettiessämme onko sillä hetkellä soinut kappale Camelia vai Mike Oldfieldiä tiesi joku tuntematon ihminen kertoa, että kyseessä oli oma kappale. Härski plagiaatti se oli. Huvilateltan biisilista by Ruhtinas jatko-osiossa.
Lauantaina tuli koettua pahamaineisen Keimola Rockin henkiinherättäminen. Aikanaan 70-luvulla pidettyä tapahtumaa muistellaan vieläkin maailman huonoimpana festivaalina. No puitteet olivat vaatimattomat: esiintymislava rekan kontti, pitopaikkana pienen ala-asteen piha ja esiintyjistä yksi oli ehtinyt levyttää. Neljän keikan jälkeen luovutimme ja siirryimme oluen pariin. Mieli olisi tehynt jatkaa Meijeri-rockiin, mutta kyydin puutteessa missasimme muutaman kuulemma hyvän keikan. Loppuilta sujui viinasten parissa Myyrmäessä ja Helsingin keskustassa.
Tulipahan koettua sekin, että oli halvempaa tulla kotiin taksilla kuin julkisilla. Yölinjojen hinnat ovat kusetusta.
Continue Reading »
Nea August 31st, 2003
Okei. Tämä menee jo ehkä huonoilun puolelle, mutta telkkarin huumedokkariteemasta tuli mieleen hassu nimi, jonka olemassaolon mahdollisuus nauratti niin paljon, että pitihän se tarkistaa. Suomessa todellakin on yksi Pirit-Maria.
Nea August 31st, 2003
Olenkohan nyt tulossa kipeäksi? Päätä koskee ja palelee. Aika hyvin, nyt kun tuo pelätty 7pv/vko työrupeama on onnellisesti (ja lähes huomaamattani) takana. Eipä ainakaan tekemisestä tulisi puutetta; makaisin sohvalla tyynykasan seassa ja joisin teetä.
Helsinkiin olisi tarkoitus joutaa huomenna, ellen ole tämän kipeämpi. En jaa nimikirjoituksia.
Onnea Manitoulle levytyssopimuksesta, toivoo Teidän Ykkösbändäri.
Julius August 31st, 2003
Viikonlopun leikimme jälleen kotia. Kivaa oli ja niin edelleen.
Anttilasta ei kannata ostaa mitään muuta kuin tarjoustuotteita, ainakaan elokuvien ja musiikin osalta. Olen ottanut tavoitteekseni ratsata Tikkurilan ja Myyrmäen Anttilat säännöllisesti hyvien ja halpojen elokuvien toivossa, ja ratkaisuni on tuottanut tulosta. Perjantaina haaviini jäivät The Last Emperor, Das Boot ja The Deer Hunter — yhdeksän euroa kappale. Lisääkin olisi ollut ostettavaa, mutta en sitten raaskinut kolmea elokuvaa enempää hankkia. Anttilan normaalihintaiset elokuvat — kuten muissakin liikkeissä — ovat aivan liian kalliita. Melkein tipahdin kauhusta, kun huomasin Lord of the Rings: The Two Towers -elokuvan maksavan dvd-julkaisuna lähes 30 euroa! Playssä sama elokuva — ilman suomitekstejä tietenkin — on kepeät 16 puntaa.
Tikkurilan F.C. Camel paljastui yllättävän hyväksi ravintolaksi. Baarimaisesta yleisilmeestä huolimatta olen jo kahdesti voinut todeta ruuan olevan erinomaista ja hinnaltaan keskitasoa. Vantaalla ei ole montaa hyvää ravintolaa, joten tällaisista pitää ottaa kaikki irti. Suosittelen kasvis-juustotäytteisiä paprikoita, kantarellikeittoa ja paikan pitsoja.
Nea August 30th, 2003
Sain puhelimen. Nokia 3510i:n. Yritin tilata siihen soittoääntä, mutta vaikka hain oikeat asetukset (kiitos vaan linkistä Timolle) ja tein kaiken niinkun pitää, köh köh, ja silti sain tulokseksi vain “Data bearer not available”. Tuplatarkistuksen tuplatarkistus ja tieto toisilla käyttäjillä olleesta samasta ongelmasta saivat minut vakuuttuneeksi siitä, että vika ei nyt ole minussa.
Siis. Turha nyt sanoa, että rtfm, koska minä en sellaista käsiini saanut. Enkä siitä veppiohjeistosta mitään iloa saanut. Ja kuten jo miljoonaan kertaan todettu, en osaa käyttää hakukoneita.
Apuva.
Nea August 30th, 2003
Voisi vähentää tuota joka viikonloppu baareissa roikkumista. Nyt on nimittäin hirveä päänsärky ja vähän hontelo olo muutenkin. Krapula ilmeisesti hakee paikkansa ilman alkoholiakin. Mitäs riivatun järkeä on sitten olla selvin päin häh?!
Jokaiselle blokkarille, joka itseni tavoin joutuu välillä häärimään tiskin takana pitäisi antaa joko a) paita b) leima otsaan c) kyltti, jossa lukee “Minä en myy” tai “Älä osta blokkarilta”. Vastaavasti selässä voisi lukea: “Minä en tiedä mitä se maksaa” tai “Mä oon täällä vaan töissä”.
Nea August 29th, 2003
Se siitä postihommasta, toistaiseksi. Tämä Suomessa viettämäni viimeinen kuukausi pysyy avoimena. Keskiviikkona en saa kävellä etteivät tikit hajoa ja satu pahasti. Ensi viikko siis sitä kuuluisaa sairaslomaa. Jakelupäällikkö lupaili töitä vielä pariksi viikoksi sen jälkeen, mutta saa nyt nähdä. Baariin menen tänään ja kahtena seuraavana viikonloppuna yhtä urheana kuin aina ennenkin. Joko taas on perjantai? Mitä ihmettä minä oikein teen koko ensi viikon?!
Ostin jumppapallon. Se on vaaleanpunainen ja pyöreä. Täytyy testata kuinka pahasti onnistun loukkaamaan itseni sillä. Trendikuntoilija N. Gustafsson iskee.
Nea August 28th, 2003
Ole hyvä vaan, Timo. Kai kiitit postinkantajaa heittämällä häntä jollain tylpällä, kovalla esineellä?
Tommi kirjoitteli lukioälyköistä. Olin kait sellainen itsekin. En tosin ikinä tehnyt läksyjä, ja poissaolomäärät olivat kiitettäviä. Taisin olla vähän vittuuntunut älykkö. Lakkiaisissa tuli kannustusstipendi, tiedä sitten että mistä hyvästä. Nyt tuntuu siltä, kuin koko lukio olisi ollut vain sosiaalinen tapahtuma, josta käteen jäi tyhmän näköinen hattu ja pari paperia. No okei, opinhan minä ehkä jotain. Esimerkiksi öljyvärimaalausta ja derivointia. Niitä en osannut sitten millään lailla ennen lukioon menoa.
Lukio oli lähinnä yleistiedon hankintaa ja oman suunnan etsimistä. Itse havaitsin olevani hyvin vähän kiinnostunut yhtään mistää, mikä vaati aloillaan istumista. Jo ajatuskin luentomaisesta historian kaksoistunnista sai minut nukahtamaan. Sen sijaan käytännön kokeilut ja kaikki näprääminen veivät mukanaan. Fysiikka ja kemia iskostuivat selkäytimeen, mutta matematiikka ei ottanut jäädäkseen.
Kyllästynköhän koskaan matematiikasta valittamiseen? Peruskoulussa matikasta opitut taidot auttavat selviämään jokapäiväisestä elämästä, lukiossa mennään naurettavuuden puolelle. Jee, jännä käyrä, lasketaanpas sen nollakohta. Ai miksi? No kun se nyt vaan pitää tehdä. Ai miksi? Kun tehtävänannossa lukee niin. Mitä minä (valokuvausta opiskeleva postinkantaja) teen sillä taidolla, että osaan laskea jonkun ruutupaperille piirretyn lyijykynäviivan nollakohdan? Toisen asteen yhtälöitäkään ei ole vielä palkkakuiteissa näkynyt. Ainut hyödyllinen matemaattinen kaava on Cybbiksen Katkeruus kasvaa ajan neliöissä kaikkine sovelluksineen.
Ensimmäisenä älähtävät ne, jotka ajattelevat minun olevan matemaattisesti lahjaton ja siksi kateellinen. Kuten Tommi sanoi: “Kannattaa vain ajoissa hyväksyä olevansa sellainen kuin on eikä hukata energiaansa turhiin yrityksiin muuttaa itseään.”
Aamen, herra Perkola.
Nea August 27th, 2003
Tänään oli huisin hauskaa, kun piirillä oli paikallisten vanhusten yhteislaulutuokio. Hanuri soi ja palkeet vaan paukkui, postinkantajakin groovaili hissiä odotellessaan. Joku ihana sielu oli hoitanut jälkityöt puolestani, huomenna saakon hän kiitoksen koska kerkesin tyylikkäästi bussiin. Oli muuten melkoisen vilu. Hetken ruinattuani sain sentään pitkähihaisen postipaidan, muuten olisin lyönyt kuvitteelliset hanskat tiskiin ja sanonut että jakakaa ite postinne.
Jos vaan voitte rakkaat ihmiset välttää, niin älkää hankkiko minkään maailman bonus-/plussa-/jeejeekortteja. Niihin oleellisesti kuuluvat, harvinaisen teräväpaperiset, kuukausittaiset lehtijulkaisut ilmestyvät suorastaan hermoja raastavan samanaikaisesti, ja taas postimiestä vituttaa.
Julius August 27th, 2003
Radio Novan toimittaja sanoi — niin, minä kuuntelin mitä tuosta mölyävästä laatikosta tulee — kaiken maailman auringonhattu-uutteiden ehkäisevän flunssaa, ja näiden aineiden vaikutus perustuu hänen mukaansa siihen, että ihminen uskoo niiden vaikutukseen eikä täten saa flunssaa vaikka lähiomaisetkin kaatuvat sängyn pohjalle. Tiedän kyllä lumelääkevaikutuksesta, mutta tässä tuntuu olevan takana humanistien kavala salaliitto meitä todellisuudessa eläviä ihmisiä vastaan. Ajatellaan, että ihmisen kehossa on hyviä viruksia ja bakteereja tappavia kehopoliiseja (valkosolut?), joiden toiminta aktivoituu, kun ihminen päättää pysyvänsä terveenä. Tämän uskomuksen voi herättää ties millä luonnonuutteilla, ja kun naapurin Emma-Marjattakin pysyi terveenä, on niiden teho todistettu ja varma.
Todellisuudessa tällaisia aineita tarvitaan, jotta todellisuudesta vieraantuneet humanistit — varsinkin naiset — saavat kahvipöydässä jälleen uuden puheenaiheen ja jotain jonka avulla todistaa olevansa yhtä tietoisia taudeista kuin pitkälle kouluttautuneet tutkijat. Eihän se ole tyhmä joka pyytää?
Jos nämä humanistit koottaisiin yhteen isoon saliin, ja lavalle päästettäisiin puhumaan metsästä mukaan kaapattu konitohtori, taputtaisivatko hekin hänelle 40 kertaa puheen aikana, kuten George W. Bushille? [via Kysyn vaan]