Kulkemisen neuvot
Nea July 29th, 2003
Yhdyn Ilkkaan autoiluasioissa täysin rinnoin. Freudilaisen lipsauksen huomanneille jaettakoon säälipiste. Nimittäin. Minullakaan ei ole ajokorttia, eikä sellaista myöskään tule sen totaalisen turhuuden takia.
Olisi aika hienoa perustella ajamattomuutensa vaikkapa viherpiiperrys-saastehömpällä, mutta todellinen syy on tietenkin raha. Auto itsessään, bensat, vakuutus ja huollot maksavat. Muut, kuten ympäristölliset, mielenterveydelliset ja pikkulapsien turvallisuudelliset (?) syyt tulevat kätevänä lisänä. Niillä voi sitten moralisoida jos ei kehtaa kertoa oikeaa syytä esim. paikallisella country clubilla.
Okei, okei, myönnetään! Minä pelkään autoja ja autoissa olemista. Ei olisi kiva kuolla sellaisen peltimöhkäleen sisään/alle/toimesta.
Joo-o, auto on todella näppärä ja mukava liikkumisväline, ja kyllähän minä mielelläni muiden kyydissä istuskelenkin (elleivät aja liian lujaa tai jalat tuulilasilla, kiitos vaan Santeri). Jos joku tuttu on tarpeeksi autoiluihmisiä ja katsoo autoa tarvitsevansa, niin kovin mielelläni minä hyväksikäytän sumeilematta joka tilaisuuden tullen. Kivaa, jos tulevalla aviomiehelläni on auto ja kortti, hän saa sitten käydä kaupassa.
Yleensä täällä Suomessa ollessani tuen julkisia kulkuneuvoja. Niissä on haittapuolena vain se aikataulusidonnaisuus. Esim. töistä aamuyöllä päästessäni minulla ei ole mitään keinoa päästä 15km:n matkaa kotiin, koska äiti ei anna pyöräillä. Köh.
Carlislessa asun aivan keskustassa, eikä minua todellakaan haittaa se puolen tunnin joka-aamuinen kävelymatka kouluun taikka vartin tallustelu kauppoihin. Eikä se horjuva matka baarista omaan sänkyynkään ole ihan mahdoton taitettava, vaikka siltä aika usein tuntuukin. Ensi vuonna tosin hankin kulkuneuvokseni fillarin.