Valtakunta yli rajojen
Julius June 29th, 2003
Ja taas kulutin kamalasti rahaa. Voi voi minua.
Totesin tänään olevani humanisti, joten saanen suuren määrän vihaa päälleni erektiojoukolta. Tajusin myös, että en halua tietää kaikkea ja haluan mielummin kirmata pellolla yksisarvisten ja viinirypäleiden keskellä. Öisin löydän itseni rakkaani vierestä makaamasta puun alta, vatsat täynnä omenoita ja persikoita. Aamun koitteessa heräämme uuteen päivään, rakennamme valtavia kaupunkeja ja isoja tuulimyllyjä. Kuin varkain, tahdon nähdä maailmani kasvavan valtaviin mittoihin ja elämäni leviävän kautta pohjoisen aina etelään asti.
Yksisarvismaassa ei ole tiedepersoonia, vaan kaikki tavoittelemme suuria kosmisia korkeuksia. Kun piirrän maahan ristin, kumartuvat kumppanini sitä palvomaan. Kättä ojentaessani kaatuvat alamaiset alleni vastaanottamaan vihan hedelmiä. Kaikki kunnioittavat sanaani, kukaan ei tee omia johtopäätöksiään. Vaadin heitä uskomaan, totuutta ei ole eikä tule.
Mutta tosiaan, minua on viimeaikoina ärsyttänyt suunnattomasti sekä humanistien että näiden tiedepersoonien hillitömän fanaattinen tappelu keskenään. Tiedepersoonat älähtävät rakkauden olevan kiinni markkina-arvosta, ja humanistit itkevät elämän olevan sattumanvaraista ja rakkauden sitä itseään riippumatta henkilöistä. Anteeksi nyt vain, mutta Ilkka Kokkarisen viesti lukioikäisille pojille pitää kuin pitääkin paikkansa. Lukekaa se huolella, miettikää sitä ja keskustelkaa siitä vaikka ystävienne kanssa. Se on täyttä asiaa, mutta en ole varma päteekö se muihin kuin lukiossa oleviin poikiin. Ja etten ajautuisi täysin tiedepersoonaksi, sanon olevani halukas elämään unimaailmoissa edelleen. Uneksiminen on hauska juttu, kokeilkaa tekin joskus pojat!