Archive for June, 2003

Tulilintu

Julius June 30th, 2003

Kun Mozilla Firebird on ollut jakelussa jo hetken, päätin koota hieman vinkkejä ja neuvoja kyseisen selaimen käyttämiseen, sekä muutaman painavan syyn Firebirdiin siirtymiseen.
Continue Reading »

Debianin tulevaisuus

Julius June 30th, 2003

Jonathan Oxer puhuu Linuxin yleistymisestä ja Debianin asemasta tulevaisuudessa. Hän esittää mielenkiintoisia argumenttejä Debian GNU/Linuxin jäämisestä marginaaliin Linux-käyttäjien määrän kasvaessa. Debian on näihin päiviin asti ollut teknistä huippua edustava, mutta vähemmän kokeneille käyttäjille haastava käyttöjärjestelmä. Monet ominaisuudet, kuten oivallinen Apt toimii jo nykyään esimerkiksi Red Hatissa, jolloin yksi Debianin suurimmista valttikorteista on mennyttä. Miten selität Linuxista kiinnostuneelle ihmiselle Debianin paremmuudesta, kun monet sen hyvistä puolista löytyvät jo helppokäyttöisimmistä valtajakeluista?

Oxer puhuu asiaa sanoessaan, että Debianin täytyy lähestyä myös vähemmän osaavia käyttäjiä, tai muuten sille käy auttamatta samoin kuten vaikka Amigalle aikoinaan. Pieni ryhmä rakastaa sitä, mutta suuret käyttäjäkunnat pitävät lähinnä menneisyyden muinaismuistona.

Järjestä ja sen käytöstä

Julius June 30th, 2003

Ehkä puhuin itseäni pussiin edellisessä kirjoituksessa. Ihmisillä on erilaisia intressejä, eikä varmasti monella ole alkoholi ja juhliminen kovinkaan korkealla prioriteetillä. Haluanko itse itselleni villiä nuoruutta, olenko katkera liian rajatusta nuoruudesta? En varmaankaan, olenhan nyt jo mielestäni päässyt hyvin elämässä eteenpäin. Aina en kuitenkaan käytä järkeä ratkaisuissani, enkä ole oikein varma pitäisikö minun.

Oli kaiketi typerää rakastua silmittömästi juuri lukuloman alussa. Tapasin elämäni naisen, ja suhteen takia keskittymiseni ylioppilaskirjoituksiin herpaantui. Olisin varmasti saanut paremmat arvosanat, jos olisin vain lukenut kirjoja läpi. En tiedä olisivatko edes kuusi Laudaturia korvanneet sitä onnea, joka minulla on nyt. Järki kärsi tappion, mutta unohtaen rakkauden onko ihmisen syytä käyttää aina ja vain järkeä? Alkoholin juominen on hyvin typerää, ja vaikka edellisessä tekstissäni kaipasin nuoruuteeni juopotteluvuosia, en näe sitä hirveän hyvänä ideana. Viime syksy oli melkoista alamäkeä minulle, enkä silti kuitenkaan vaihtaisi sitä aikaa pois. Olenko siis tyhmä? Ehkä, mutta tunnen olevani silti onnellinen tuosta ajanjaksosta vaikka elinkin ilman päätä ja järkeä.

En pitänyt ensimmäistäkään kahvitaukoa tänään, vaan tein töitä lounasta lukuunottamatta aamusta iltapäivään. Näytin siis työnantajalleni, että olen ahkera ja saan paljon aikaan. Niskat ja hartiat sanovat protestinsa minulle, mutta ajattelin huomennakin tehdä muutaman tunnin ylitöitä. Yhteiskunta rakastaa minua tänään, tunnen sen luissani.

Aamusta iltahämärään

Julius June 30th, 2003

Milloin ihmisen on tarkoitus elää elämäänsä täysillä? Jos oletetaan, että tarvitsemme ajanjakson jota emme välttämättä halua muistella tulevaisuudessa, mutta muistelemme sitä silti salaa harmaina aikuisvuosina. Juhlia, rakkautta, matkustelua ja vapaata suhtautumista asioihin. Tarvitsemmeko me vastaavaa, vai onko ideaalista lahjoittaa koko elämämme yhteiskunnan hyväksi. Milloin meillä on edes aikaa itsemme toteuttamiseen?

Noin kolmeentoista ikävuoteen saakka olemme melko tarkkaan vanhempiemme talutusnuorassa. Lapsi on terve kun se leikkii, mutta lapsen ruumis ja tiukat rajat eivät välttämättä suo meille kamalasti itsenäisyyttä. Murrosiässä hormonit ja nopea kasvupyrähdys tekevät kaikkensa saadakseen elämämme mahdollisimman hankalaksi. Lisäksi myös vastuuntuntoisten vanhempien pitäisi tässä vaiheessa asettaa lapselle selvät rajat päihteille eikä elämä saisi muutenkaan olla liian vapaata.

Kahdeksantoista ikävuoden jälkeen aukeaa meille kaikille rakkaat baarit ja oluthanat kutsuvat luokseen. Tässä vaiheessa pitäisi opiskella ahkerasti, eikä juhlimiselle ole kerta kaikkiaan aikaa. Naisetkin karttavat ainakin miespuolisia henkilöitä — lähinnä alhaisen markkina-arvon vuoksi; elämä saattaa osoittaa kurjempia puoliaan. Kun koulutus on vihdoin ohi, on aika siirtyä työelämään; jostain syystä paikalleen asettuminen ja rauhallinen elämä on houkutteleva vaihtoehto. Markkina-arvo nousee huimasti ja naisiakin alkaa kaatuilemaan jalkojen juureen. Elämä on kuitenkin jo eletty, vai onko?

Aikuisena luulisi olevan jo niin järkevä, ettei esimerkiksi tuhlaa kaikkia rahojansa alkoholiin tai muihin päihteisiin. Ehkä toivomme, että joskus nuorempana olisimme ottaneet elämästä enemmän irti. Olisiko siis suotavaa, että nuorten rajoja höllennettäisiin ja annettaisiin heidän viettää laatuvuotensa tuolloin? Tietenkin pitää pyrkiä hyvään lukioon, sieltä hyvään jatkokoulutuspaikkaan ja lopulta työpaikkaan. Ehkä on turvallisempaa vain elää rauhallisesti, ilman kolhuja tai alamäkiä. Valitettavasti tällaista elämää eläneet ihmiset ovat turhan arkoja ottamaan riskejä tai edes lähtemään ulos lauantai-iltana. Ehkä olen tutkinut vain liian pienen piirin toimia tai sitten väitteeni todellakin pitää paikkaansa.

Ennen kuin tämä kirjoitus muuttuu kokonaan päihdemyönteiseksi, tahdon vain kysyä onko ihmisen viisaampaa kokeilla kaikkia rajojaan nuorena, vai ruoskia itseensä kunnolliseen opiskeluun hyvän työpaikan toivossa. Valitsemmeko onnellisuuden vai menestyksen?

Mr. Lizard

Nea June 30th, 2003

Maalasin eilen valkoisen, pallonmuotoisen riisipaperilampunvarjostimen vihreäksi. Sitten asensin sen kattoon ja vaihdoin kivaan studiolampun näköiseen pöytälamppuuni vihreän valon. Kun ne molemmat ovat päällä, huoneeni näyttää terraariolta. Täytyy varmaan hankkia sinne joku lekotteluoksa.

Tänään menen katsomaan miten lemmikkini pärjää siellä näyttelyssä. Herra Silmäpää lavalla on nyt siis roikkumassa erään kirjakaupan seinällä £30 hintaan. Jos joku sen ostaa, lupaan hypätä kattoon. Kunhan on matala katto.

History repeatin’

Santeri June 30th, 2003

Kävi kuten viimeksikin: postasin juuri angstia työnhaun ankeudesta ja heti perään soitettiin, että kiinnostaisiko työt. :)

Kaiken kukkuraksi olin soittanut Adeccoon sekä erääseen varastoon, molemmilta tarjottiin eioota, jonka jälkeen Adeccosta soitettiin ja tarjottiin tästä samaisesta varastosta töitä. Näin sitä pientä ihmistä viedään.

Työttömän maanantai

Santeri June 30th, 2003

“Ei meillä kyllä ole. Kysele elokuussa uudestaan.” “Tää meidän rekrytointivastaava on lomalla. *klik*” “Se paikka meni jo.” “No kato ku nyt on vähä sillai et kyllä me mielellämme palkattais…” “Kyllä mä tiedän että siellä on se ilmoitus, mutta…” “Soita huomenna uudestaan.”

Että sillälailla. Onneksi ei paista aurinko, voisi joutua kiusaukseen mennä oluelle.

Valtakunta yli rajojen

Julius June 29th, 2003

Ja taas kulutin kamalasti rahaa. Voi voi minua.

Totesin tänään olevani humanisti, joten saanen suuren määrän vihaa päälleni erektiojoukolta. Tajusin myös, että en halua tietää kaikkea ja haluan mielummin kirmata pellolla yksisarvisten ja viinirypäleiden keskellä. Öisin löydän itseni rakkaani vierestä makaamasta puun alta, vatsat täynnä omenoita ja persikoita. Aamun koitteessa heräämme uuteen päivään, rakennamme valtavia kaupunkeja ja isoja tuulimyllyjä. Kuin varkain, tahdon nähdä maailmani kasvavan valtaviin mittoihin ja elämäni leviävän kautta pohjoisen aina etelään asti.

Yksisarvismaassa ei ole tiedepersoonia, vaan kaikki tavoittelemme suuria kosmisia korkeuksia. Kun piirrän maahan ristin, kumartuvat kumppanini sitä palvomaan. Kättä ojentaessani kaatuvat alamaiset alleni vastaanottamaan vihan hedelmiä. Kaikki kunnioittavat sanaani, kukaan ei tee omia johtopäätöksiään. Vaadin heitä uskomaan, totuutta ei ole eikä tule.

Mutta tosiaan, minua on viimeaikoina ärsyttänyt suunnattomasti sekä humanistien että näiden tiedepersoonien hillitömän fanaattinen tappelu keskenään. Tiedepersoonat älähtävät rakkauden olevan kiinni markkina-arvosta, ja humanistit itkevät elämän olevan sattumanvaraista ja rakkauden sitä itseään riippumatta henkilöistä. Anteeksi nyt vain, mutta Ilkka Kokkarisen viesti lukioikäisille pojille pitää kuin pitääkin paikkansa. Lukekaa se huolella, miettikää sitä ja keskustelkaa siitä vaikka ystävienne kanssa. Se on täyttä asiaa, mutta en ole varma päteekö se muihin kuin lukiossa oleviin poikiin. Ja etten ajautuisi täysin tiedepersoonaksi, sanon olevani halukas elämään unimaailmoissa edelleen. Uneksiminen on hauska juttu, kokeilkaa tekin joskus pojat!

Pasianssi

Nea June 29th, 2003

Pelasin tuossa äsken pasianssia ihan oikeilla pelikorteilla, ja tulipahan vaan mieleen, että jos joku autiolle saarelle vain korttipakan kanssa joutunut henkilö pelailee aikansa kuluksi, niin huijaako hän ja mitä hyötyä siitä olisi?

Jestas

Nea June 29th, 2003

Ah kun olisi niin kiva asentaa tähän koneelleni palomuuri, mutta kun en nyt millään löydä sitä kiintolevyjeni syövereistä. Olisi myös aika kiva jos löytäisin koneeltani kaiken muunkin etsimäni. Ja sitten olisi tosikiva jos pystyisin jotenkin järkevästi varmuuskopioimaan kaikki tärkeät kuvat sun muut. Vaan kaikkea ei voi saada.

Löysin sitten Carlislesta larppaajia. Pyysivät minuakin kanssaan pelailemaan kun syksyllä tulen takaisin. Johtui varmaan siitä niittivyöstä.

Next »