Archive for May, 2003
Dollareita taskut täynnä
Julius May 27th, 2003
Kypsyin tänään perunan tavoin; kiehuin hetken ja asetuin lautaselle. Hyviäkin uutisia, sillä Sampo lähetti electron-kortin minulle ihan omaksi, sekä yo-juhlat ovat kohta ohi. Vihaan jo valmiiksi sitä ärsyttävää laulua ja kankeaa tilaisuutta. Mutta toisaalta, omat juhlat ovat sitten sata kertaa paremmat!
Yleinen kypsyminen ei ole estänyt minua tuhlaamasta rahaa kuin mielipuoli. Minun pitää aina hankkia asioita, jotka ovat jotenkin marginaalissa tai muuten epäsuosiossa. Huutokaupasta nappaamani Nintendo 64 on siitä kummallinen konsoli, että sen pelit ovat joko harvinaisia tai törkeän kalliita. Yhtenä maailman parhaimpana pelinä pidetty The Legend of Zelda: Majora’s Mask tuli maksamaan minulle 50 euroa, eikä siihen ole vielä edes laskettu expansion packin hintaa mukaan! Tuo oli vasta alkua, sillä horjahtaessani vahingossa Anttilaan, mukaan sattui ihan vahingossa kolme leffaa. Tietenkin tätä Sampon korttia pitää hyödyntää; Jerseyn saarelta saapuu Hana-bi dvd-levynä toivottavasti mahdollisimman pian. Mahtavaa työahdistusta pitää hillitä tuhlaamalla paljon rahaa, jolloin tunne köyhtymisestä vahvistuu muiden enemmän ja vähemmän mielihyvää tuottavien hormonien mylviessä pienessä kehoraukassani.
Jotta tämä ei menisi täysin kapitalistiseksi pelleilyksi, sanon auringon olevan kaunis ja luonnon luonnottoman vihreä. Miksi tällaista tänään? Olkaa itse poljettavina, ruojakkeet!
- Elämä
- Comments Off
Enää päivä
Nea May 26th, 2003
Sain ihan kivan synttärilahjan, angiinan. Niin, vaihteeksi. Pahoittelen etten viitsi kököttää koneen ääressä pää- ja kurkkukivussa, vaan makoilen television edessä olohuoneessa. Synttärisuunnitelmat menivät hieman pieleen, mutta meinaan silti leipoa kakun ja kutsua ystäviä sitä kanssani syömään.
Olen taas musiikkivideossa. Tällä kertaa odotettuani rakkaintani turhaan hukuttaudun kylpyammeeseen. Vaatteet päällä. Onneksi on rumpukuivaaja.
- Elämä
- Comments Off
Mad skilllz
Santeri May 25th, 2003
Perjantainen ensimmäinen työpäiväni sujui ongelmitta. Liukuhihnalta tulee paketti, katson sarjanumeron ja laitan paketin oikealle lavalle. Lavojen täytyttyä kuskaan ne syrjään ja vedän kelmua päälle. Varastotyö on autuasta, ei taatusti joudu rasittamaan päätään millään monimutkaisella ja palkka juoksee, vaikkei puoleen tuntiin hihnalta tulisi paketin pakettia. Trukilla ajelu on kivaa, rookiemaisesti törmäilin niillä vähän sinne sun tänne. Näistä seisomamallisista trukeista tulee mieleen Star Warsin mopovekottimet Jedin paluusta.
Julius muistaakseni kirjoitti huvitelleensa viime kesänä töissä hengittämällä raskaasti hengityssuojan läpi aiheuttaen Darth Vader -ääniä. Perinne jatkuu, minä olen tosin Ewokki. :)
Unta
Nea May 24th, 2003
Uneni ovat legendaarisia. Jaan ne kanssanne.
Soitin viime yönä saksofonia, joku puukotti minua vatsaan ja kaksi DVD:tä oli myöhässä kirjastosta. Toissayönä olin Amsterdamissa ja paikallinen mafia halusi tappaa minut. Oli portaita ja portaita ja tunneleita ja siltoja ja portaita. Minne tahansa meni, päätyi aina ihan outoon paikkaan, ihmiset kävelivät katossa ja seinillä. Herätessä oli olo kuin Salvador Dalin maalauksella. Lisäksi tanskalaisessa supermarketissa myytiin pilaantunutta Valion juustoleipää a.k.a narskujuustoa. Sitä edellisenä yönä keitin kahvia ystäväni kanssa, hän kun ei koskaan ollut käyttänyt kahvinkeitintä.
Kun talon viereisellä pellolla räjähtää rekka, räjähtää myös keittiö, ja mikrosta valuu radioaktiivista nestettä. Pukuhuoneen penkin alle on hyvä mennä piiloon haulikkomiestä, joka ei osaa päättää ampuisiko sinua vatsaan vai päähän.
Tuossa taannoin leikkasin kaikki sormenpääni pois hedelmäveitsellä, noin joka kolmas yö hiukseni leikataan lyhyiksi. Yhdessä unessa leikkasin pääni irti, jätin sen kujalle ja jatkoin toimintaani ilman päätä. Muistan vieläkin sen tilanteen, kun makaan sängyssäni ja kokeilen onko pää tallella, eikä pään kohdalla tunnukaan mitään. Pelkkää huminaa. Herätessä pitää aina tarkistaa ovatko kaikki ruumiinosat tallella ja hiukset päässä.
Viime kesänä näin unia mm. telkkarin katsomisesta, ruuanlaitosta, kaupassa käymisestä, irkkaamisesta, lukemisesta ja syömisestä. Moneen yöhön unissani ei tapahtunut sitten yhtään mitään, mitä ei jokapäiväisessä elämässä muutenkin. Telkkarista ei tullut puolalaista pornoa, en syönyt villalankaa tai juonut tärpättiä, en lukenut “Massamurhaamisen Taitoa”, en shoppaillut sukupuolielimiä enkä irkannut kanavalla #pelimiehet.net. Oli ns. tylsää.
Ettekä uskokaan kuinka monta lasta olen unissani synnyttänyt.
Joskus käy mielessä, että mistähän ihmeestä alitajuntani repii kaikki uneni. Hyvää viihdettähän ne ovat, ei siinä mitään, vaan mitä sanoisi ystävämme Sigmund?
Humala pt. II
Nea May 24th, 2003
Tuli eilen ihan nuoruus mieleen, kun hörpin viskiä ja kuuntelin Manowaria. Tippa linssissä laulettiin Heart of Steeliä monet kerrat, usein siinä kolmen aikaan aamuyöstä. Ja aamulla viskipullon näkeminenkin aiheutti yökkäyksiä. Ah niitä muistoja.
Eilinen keikka oli hyvä, laulajatyttö paras ikinä. Taisin lähteä kesken, kun tuli hieman huono olo, mutta sainpa rullan täyteen kuvia.
Pahuksen bank holiday kun kaupat ovat kiinni, joutuu lähteä tänään krapuloissaan ostamaan kakkutarpeita. Toivottavasti en laatoita kaupan lattiaa.
- Elämä
- Comments Off
Alaston malli
Nea May 23rd, 2003
Eilinen juhlinta aloitti ensi tiistaihin asti kestävän biletyskauden. Tänään menen katsomaan bändiä, huomenna pidetään suomalaisilta, sunnuntaina piknik jos sää sallii, maanantaina omien synttäreiden juhliminen, tiistaina grillijuhlat. Rankkaa on.
Joku hiippari yritti eilen iskeä Mariaa, niin minä aina ystävälliseen tapaani kerroin herralle meidän olevan miesvihaajia feministilesboja, jonka jälkeen hän ei tajunnut jättää Mariaa rauhaan. Pete meinasi murskata jätkän polvilumpiot noin Paranoidin paikkeilla. Paranoidin! Kuvitelkaa.
Tapasin eilen pitkästä aikaa Phillin, Elämäni Miehen. Valitettavasti olen hänelle väärää sukupuolta.
Olen viimeisen kolmen päivän aikana luvannut taiteen käyttöön vatsani, selkäni, kaulani, käteni ja rintani. Se musiikkivideo taisi sysätä sen lumipallon sieltä vuorenhuipulta. Toivottavasti studiossa on lämmin.
Englannin vaikeus
Julius May 22nd, 2003
Miten vihaankaan englanniksi puhumista, varsinkaan kun en ole sitä harrastanut kunnolla oikeastaan koskaan. Todellisuudessa englanniksi on hyvin hauskaa puhua; minusta ei vain ole siihen yhtäkkiä ja yllättäen. Töissä joudun satunnaisesti ja vähän useammin tekemisiin ulkomaalaisten henkilöiden kanssa, ja kommunikointi sujuu luonnollisesti englanniksi. Viimeksi tänään unohdin englanninkieliset vastineet sanoille tutkimuskeskus (research center), lattiavaha (floor wax) ja sävytyskone (tinting machine). On hyvin raastavaa tietää osaavansa puhua englantia, mutta jäädä sitten takeltelemaan sanoihin ihan vain kokemuksen puutteesta.
Lukiossa oppii kieliopin ja keskeistä sanastoa erinomaisesti sujuvan puheen jäädessä taka-alalle. Tuollainen taito kehittyy tietenkin vain harjoittelemalla — mikä ei tarkoita muutamaa työpuhelua ulkomaille tai opastusta eri koneiden/henkilöiden sijainnista työpaikalla. Tosin olen kuullut huonompaakin lausumista, joten minun ei kaiketi tarvitse sittenkään kaivautua maan alle.
Ja sinä pieni lettipäinen tyttö siellä takarivissä! Juuri sinä! Lopeta tuo hihittely, heti!
Proletarian
Santeri May 22nd, 2003
Johan tuli ylläri-pylläri. Nimittäin työpaikka - kymmeneltä kävin haastatelussa ja 15:45 tuli soitto että kelpaisko tämmönen. Kiitettävän nopeaa toimintaa. Huomenna 9.15 tekemään sopimus ja kymmeneltä töihin. Iltavuoro, mutta väliäkö hällä. Nyt voisin mennä ja juoda jokusen oluen työpaikan kunniaksi. :)