Nea April 24th, 2003
Eilen heräsin kolmen tunnin unilta kovassa kuumeessa. Ai mikä sars? Ainoat näkemäni aasialaiset olivat Kööpenhaminan lentokentällä, eikä yksikään heistä tullut kovin lähelle. Mikähän siinä muuten on, että minut on joka ikisellä puolen vuoden sisällä tekemälläni lentomatkalla laitettu ikkunapaikalle, maisemana lentokoneen siipi. Miksi hitossa haluaisin ikkunapaikan, jos en tahtoisi katsella maisemia? Lentokenttätyöntekijät sorsivat minua, ihan selvästi.
Tänä aamuna olin pystyssä pirteänä jo kuudelta, ja aloin tekemään sitä simaa. Kaikki liikenevät ruuminjäsenet taas ristiin, että siitä tulee hyvää.
Olen tainnut tehdä henkilökohtaisen kahviennätyksen tänä aamuna juomalla jo kolme isoa kupillista. Kohta alkaa varmaan tärisyttämään. Olemme Peten kanssa kaksistaan kotona, ja meillä on ollut ihan mukavaa. Vaikka ärsytämme toisiamme ihan mahdottomasti joskus, niin on se pakko myöntää, että oli ikävä. Pete on ollut yksin täällä koko loman, ja hän oli enemmän kun riemuissaan kun minä tulin kotiin. Maria ja Stephen muuttavat ensi vuodeksi pois, ja meillä on Peten kanssa jännät paikat uusien kämppisten kanssa. Toivottavasti saisimme asua täällä ihan kahdestaan. Se olisi kivaa.
Tänään meinaan metsästää kardemummaa ja leipoa hieman pullaa.
Nea April 23rd, 2003
Jälleen istun tutun työpöytäni ääressä. Hyvin nukutun (?) yön jälkeen niskakipu ei hellittänyt, mutta olinpahan hereillä ja söin ruisleipää aamupalaksi. Tavarat on vielä purkamatta, huoneeni ja vaatekomeroni kun ovat pysyvä kaaos. Onneksi on vielä hieman lomapäiviä, niin enköhän tästä piristy kevätsiivoukseen. Ah aurinkoa ja lämpöä, Englanti otti minut mukavasti vastaan.
Täytyy mennä etsimään kannellinen ämpäri. Simanteko alkakoon.
Nea April 21st, 2003
Taas on se aika, kun pitäisi laittaa kone pakettiin ja matkustaa kotiin Englantiin. Digikamerani myin, rahapulassa rassukka. Tällä kertaa minulla ei ole kuskia viemään lentoasemalle, joten menen sitten bussilla kaikkine tavaroineni (huoh). Tämä bloginpito kun jää harteilleni, niin pahoittelen jo etukäteen matkustamisen ja jetlagin aiheuttamaa pientä taukoa huomenna.
Suomi ahdistaa, onneksi pääsee takaisin. Kiittäen kuitenkin viime päivien ihanasta säästä jätän Suomen oman onnensa nojaan.
Julius April 20th, 2003
Pakkaaminen on tylsää hommaa. Viikko ulkomailla, ja tarvitset mukaasi puolet talosi esineistöstä. Pahin valintani kohdistui mukaan otettaviin levyihin, vaikka en kuitenkaan muista pakata juuri sitä levyä, jota luultavasti haluan perillä kuunnella. Tällaisina hetkinä kannettava mp3-/vorbis-soitin — tai edes minidisc-soitin — olisi enemmän kuin paikallaan.
Huomenna kello 10:30 olen jo kentällä juomassa läksiäisjuomaa. Koneemme lentää Brysseliin, josta vaihdamme Barcelonan koneeseen. Kuulemma Brysselin lennolla juomat tarjotaan lentoyhtiön puolesta. En ole tällaisesta tavasta kuullutkaan, ainakaan tavallisen turistiluokan ollessa kyseessä. Barcelonasta on sitten kuljetus yksityisbussilla Navésin kylään, jossa majapaikkamme sijaitsee. Kuulosuojaimet saattavat olla tarpeen, ainakin jos paikassa on perinteisen maalaiskylän tapaan yksi tai useampi kukko.
Kobaïan päivitystahti saattaa harveta entisestään ensi viikon aikana, kun koko sivusto jää käytännössä Nean harteille. Santeri ei ole saanut nettiyhteyttään vielä, mutta minä koitan päästä ainakin Barcelonasta jonkin nettikahvilan kautta kirjoittamaan matkakokemuksiani. Täältä tullaan Espanja!
Julius April 20th, 2003
Toissailtana olin kuuntelemassa bändejä Suomen metallimusiikin kehdossa, Masalassa. Paikka on pieni kylä Espoon takana, luultavasti Kirkkonummella. Keikkapaikasta ei ollut mitään tietoa etukäteen, joten olimme melko yllättyneitä. Kolme melkoisen raskasta ja agressiivista yhtyettä oli hankittu viihdyttämään paikallisen ravintola Välimeren perjantai-iltaa. Soundcheckin aikana juopuneemmat sankarit pyysivät soittamaan hiljempaa, mikä aiheutti kohtalaista huvittuneisuutta. Toki humalassa pystyy tanssimaan jopa death metallia, varsinkin jos kaatuilee jo muutenkin puolelta toiselle. Olutvalikoima koostui Lapin Kullasta ja Karjalasta. Hyi helvetti.
Alkujärkytys laantui, kun ensimmäinen yhtye Amoral alkoi soittamaan. Valtaisa jyrinä karkoitti viimeisetkin humalaiset pois, ja jätti tilan paikalle saapuneelle kohtuullisen monipäiselle metalliyleisölle. Bändistä minulle tuli mieleen Meshuggah, lähinnä kummallisten rytmien ja agressiivisten kitarariffien takia. Osa biiseistä toimi erittäin hyvin, mutta yleisesti bändiä vaivasi pienoinen kuivuus. Puhdas laulu olisi voinut auttaa murinan sijaan tai sen lisäksi. Soittotaitoa heiltä löytyy, enkä ihmettele, vaikka he saisivat kunnollisen levytyssopimuksen. Erittäin valmis yhtye.
Toisena soittanut Draugnim — johon Nanda kuuluu — oli odotusteni mukaan perinteistä black metallia niin hyvässä ja pahassa. Hyvinä puolina mainittakoon toimiva soitanta ja hyvä rumpalointi, huonoina tylsät, mielikuvituksettomat kappaleet, jotka ehdottomasti kaipaisivat muutosta — mielellään myös eri osioita. Black metal on vaativa laji, joka tarvitsee 1990-luvun norjabändien jälkeen kovasti uutta ilmettä.
Viimeinen yhtye oli nimeltään Godsplague, jota emme muiden ihmisten kehuista huolimatta jääneet kuuntelemaan. Korvatulppani olivat jääneet toisten housujen taskuun, joten melko kovalla soittava yhtye aiheutti lähinnä päänsärkyä. Yleisesti reissu oli erittäin virkistävä. En ole eläessäni ajanut rantaradalla, joten junamatka oli hyvin kiintoisa. Kauniaisen asema näytti pahemman luokan ghetolta; onko tämä soveliasta eliittikaupungille? Perillä Masalassa ihmettelin, kulkeeko samalla radalla tosiaan myös Pendolino ja pikajunat? Kaksi raidetta on nimittäin melko vähän, varsinkin kun siinä kulkee myös lähijunia. En löytänyt mistään kunnollista rautatiekarttaa, josta olisin asian voinut tarkistaa.
Kyllä, nyt olen soittanut kännipuhelun Masalan asemalta.
Nea April 20th, 2003
Pääsiäisenä näyttää uskonto ja uskonnottomuus olevan pinnalla. Televisiota katsellut minäkin. Aloin hihittää, kun vapaa-ajattelijoiden liiton jäykkä puheenjohtaja pönötti ruudussa viimeisenä illalla ja ensimmäisenä aamulla. Miten joku voi olla niin kökkö?
Oma pääsiäiseni on joka vuosi mietteliästä aikaa. Luen Raamattua muutenkin, mutta evankeliumeihin en koske kuin pääsiäisenä. Toki sitä miettii syntyjä syviä aina, mutta jostain kumman syystä nämä uskonasiat pomppaavat pääsiäisenä pinnalle. Yleensä pääsiäisuskonkriisini päättyy siihen, että Jumala ilmoittaa minun saavan syntini pyydettäessä anteeksi ja pääsevän taivaaseen Jeesuksen kuoleman takia, halusin sitä tai en. Minä murisen Jumalalle sen olevan epäreilua, että meidän ei tarvitse tehdä taivaspaikan eteen mitään. Jeesus kuitenkin kärsi kaikenlaista, ja sitten tulee joku pikkuinen suomalaistyttö eikä suostu vastaanottamaan lahjaa. Luulisi Herran turhautuvan vähemmästäkin. Veikkaisin, että tämä kädenvääntö Jumalan kanssa jatkuu hamaan kuolemaani saakka.
Hyvää pääsiäistä itse kullekin, vietti sen kuinka vaan tai jätti viettämättä.
Nea April 19th, 2003
Eilen sain kokea bussissa muutaman kammottavan hetken. Noustessani kyytiin, havaitsin kuskilla pientä krapulaa ja yleistä pöllähtäneisyyttä. Ei herättänyt luottamusta ei. Muut matkustajat jäivät pois melko pian, ja olin siis ainut matkustaja. Kuuntelin kaikessa rauhassa musiikkia, kun havahduin vauhtiin. Ylinopeutta oli, ei huimasti, mutta selvästi. Vauhti koventui tasaisesti koko ajan, ja autokammoisena en pitänyt tilanteesta ollenkaan. Syykin ylinopeuteen selvisi: kuski puhui kännykkään.
Taisi olla melko kiihkeä puhelu, kun vauhtiakin oli mukavasti. Miten ammattiautoilija kehtaa rikkoa lakeja noin räikeästi? Hypätessäni pois kyydistä, en kiittänyt kuskia vaikka yleensä tapanani on. Lähinnä olisi tehnyt mieli huutaa “Saatanan ääliö mene autokouluun!” Tärisin hetken ajan pysäkillä, ja aloin miettiä yleisönosastokirjoitusta aiheesta.
Julius April 18th, 2003
Lomani alkoi eilen kello 15:00. Nyt on hieman yli viikko aikaa tuulettaa aivoja, varsinkin kun viimeisenä päivänä tapahtui mitä tapahtui. Joskus konservatiivisuus on vain helvetin ärsyttävää. Mitään uutta ei voida koskaan opetella; näin on tehty viimeiset sata^miljoona vuotta. Pääsiäisen ehdin viettämään kotona, mutta maanantaina olisi tarkoitus matkata Navésin kylään Sant Graun majataloon. Ehkä viikko Espanjan maaseudulla tarjoaa virkistystä ja ravistelee viime viikkojen ahdistuksen minusta pois. Vaikeita aikoja seuraa onni, ainakin toivon niin.
Pääsiäisen vapaapäivinä on ollut hyvä harjoittaa niin sanottua säätämistä. Ensi kesänä Kobaïan julkaisuohjelma on tarkoitus vaihtaa Movable Typestä Nucleukseen. Miksi vasta ensi kesänä? Silloin sopimukseni Neutechin kanssa päättyy, ja voin miettiä hieman kalliimman — Nucleuksen tarvitsemalla MySQL-tunnuksella varustetun — web-hotellin hankkimista. Nucleus on nopeudessaan ja toimivuudessaan valovuosia Movable Typeä edellä, mutta harmikseni sitä ei moni blogittaja Mertenin lisäksi ole löytänyt. Tai sitten kaikilta vain puuttuu MySQL-tunnukset.
Julkaisusoftan vaihdon yhteydessä muutan myös Kobaïan ulkoasua. Vallitsevina sävyinä tulee olemaan ainakin musta. Pelätkää!
Julius April 16th, 2003
Matematiikkako on tylsää? Ei ainakaan Armo Pohjavirran mielestä. Tässä kiireisimmille muutamia loistavia lainauksia:
“Insinöörille matematiikka on kuin kulmakarvat. Eihän niistä mitään varsinaista hyötyä ole, mutta otapa pois, niin johan on kumman näköinen.”
“Yhdessä venäläläisessä matematiikan oppikirjassa oli yli tuhat harjoitustehtävää ja opiskelijoiden piti laskea ne kaikki. Ja jumalauta ne tehtävät oli sellaisia että nitroo täytyi ottaa ja varovasti kaukaa katsoa.”
“Aina sanotaan, että tostakin näkee suoraan ja näkee suoraan, mutta EI JUMALAUTA NÄÄ!!!”
Loistavia, sanoisin!
Nea April 16th, 2003
Koska minua on viime aikoina ottanut tautini rankasti päähän, päätinpä nyt Kobaïan lukijoillekin siitä hieman kertoa. Lueskelin Reumaliiton fibroinfoa joskus ajat maailmat sitten, ja mielestäni se on aika kattava kuvaus siitä, mitä joudun kestämään. Tämän taudin ei pitäisi antaa ottaa yliotetta elämästä, mutta valitettavan epätoivoiselta alkaa tuntua, kun jokapäiväinen kipu ja ikuinen väsymys rajoittavat elämää ja syövät jaksamista. En viitsi edes miettiä kuinka monesta minulle tärkeästä asiasta olen joutunut tautini takia luopumaan. Suurimman osan ajastani olen valittamatta, olenhan kuitenkin jo vuosia elänyt tämän kanssa. Taitaa olla melkein jokaisen fibromyalgikon tapana alistua niihin luulosairas -oletuksiin mitä ympäristö syytää.
Todella lohduttavaa on tietää, etten joudu tämän helvetin kanssa elämään kuin seuraavat 40 vuotta, mikäli on uskomista siihen, että kivut vähenevät noin kuudenkympin kohdalla. Yleensä tämä tauti alkaa keski-iässä eikä murrosiässä. Ei ole reilua. Tunnen peräti yhden ikäiseni fibromyalgikon, mutta Englantiin muuttoni ja hänen kotikaupungistamme poismuuttonsa takia emme ole olleet yhteydessä paljoakaan. Soitimme pianoa yhdessä noin 10 vuotta, kunnes fibro lopetti senkin ilon.
Nyt jos vaikka lopettaisin täällä valittamisen ja menisin tekemään jotain itseni hyväksi. Kunnon löylyt saunassa olisivat nyt paikallaan, toki joku voisi tulla antamaan myös selkähieronnan.