Fibrosta
Nea April 16th, 2003
Koska minua on viime aikoina ottanut tautini rankasti päähän, päätinpä nyt Kobaïan lukijoillekin siitä hieman kertoa. Lueskelin Reumaliiton fibroinfoa joskus ajat maailmat sitten, ja mielestäni se on aika kattava kuvaus siitä, mitä joudun kestämään. Tämän taudin ei pitäisi antaa ottaa yliotetta elämästä, mutta valitettavan epätoivoiselta alkaa tuntua, kun jokapäiväinen kipu ja ikuinen väsymys rajoittavat elämää ja syövät jaksamista. En viitsi edes miettiä kuinka monesta minulle tärkeästä asiasta olen joutunut tautini takia luopumaan. Suurimman osan ajastani olen valittamatta, olenhan kuitenkin jo vuosia elänyt tämän kanssa. Taitaa olla melkein jokaisen fibromyalgikon tapana alistua niihin luulosairas -oletuksiin mitä ympäristö syytää.
Todella lohduttavaa on tietää, etten joudu tämän helvetin kanssa elämään kuin seuraavat 40 vuotta, mikäli on uskomista siihen, että kivut vähenevät noin kuudenkympin kohdalla. Yleensä tämä tauti alkaa keski-iässä eikä murrosiässä. Ei ole reilua. Tunnen peräti yhden ikäiseni fibromyalgikon, mutta Englantiin muuttoni ja hänen kotikaupungistamme poismuuttonsa takia emme ole olleet yhteydessä paljoakaan. Soitimme pianoa yhdessä noin 10 vuotta, kunnes fibro lopetti senkin ilon.
Nyt jos vaikka lopettaisin täällä valittamisen ja menisin tekemään jotain itseni hyväksi. Kunnon löylyt saunassa olisivat nyt paikallaan, toki joku voisi tulla antamaan myös selkähieronnan.