Julius March 26th, 2003
Se siitä matematiikasta.
Viimeiset päivät olen suorastaan nauttinut vanhan kunnon Zelda 3: A Link to the Past -pelin seurasta. Mielettömät puzzlekikkailut, upea soundtrack, uskomattoman laaja pelimaailma ja helposti samaistuttavat hahmot tekevät pelistä vielä nykymittapuullakin kilpailukykyisen. Pimeän maailman ensimmäinen palatsi selvitetty, ja voinkin kokeilla mitä kaikkea taikavasaralla voi tehdä.
Pelin lukuiset salaiset alueet ja piiloitetut esineet tukevat Nintendon seikkailupelien politiikkaa siitä, miten pelaajaa rohkaistaan palaamaan pelissä taaksepäin jo tutkituille alueille. Maastossa on monenlaisia kiviä, paaluja ja muita esteitä, jotka voi tuhota vasta pelaajan saadessa siihen soveltuvan esineen. Henkilöt saattavat myös antaa vinkkejä myöhemmin saatavilla olevista paremmista varusteista; huomaan melkein jatkuvasti palaavani sepän luokse tarkistamaan, jos hänen työtoverinsa olisi sattumalta palannut liikkeeseen takomaan miekkani paremmaksi.
Zelda-sarjan uusin osa, The Wind Waker julkaistaan Suomessa ensi toukokuussa. Paketin mukana julkaistaan myös kaksi aiempaa osaa: N64-konsolille ilmestynyt, maailman parhaaksi peliksi usein julistettu Ocarina of Time ja aikoinaan julkaisematta jäänyt Ocarina of Time Master Quest. Sarjan kakkososaa lukuunottamatta Miyamoton kosketus on kultaa. Kaiken maailman Playstationit ja Xboxit tulevat ja menevät, mutta tietyin väliajoin Nintendo palaa areenalle ja näytää, millaisia pelien pitäisi oikeasti olla.
Julius March 26th, 2003
On taas se aika kuukaudesta. Haluan nimittäin ehdottomasti säätää jotain — mielellään jotain tietokoneisiin liittyvää. Ensi kuussa hankkimani reititin mahdollistaa useamman koneen yhtäaikaisen ja helpon liittämisen Internetiin, jolloin jokin vanha — mahdollisimman hiljainen — tietokone olisi mitä mainioin hankinta irkkishelliksi. Samalla minulla on mahdollisuus kokeilla kehuttua ja ylistettyä NetBSD:tä, joka soveltunee yleisimpiä Linux-distroja paremmin hitaammille ja pienimuistisille koneille.
*BSD-käyttöjärjestelmistä minulla on kokemusta lähinnä FreeBSD:stä, joka muistuttaa jonkin verran nykyisiä Linux-levityksiä — lähinnä Debiania. NetBSD:n ja OpenBSD:n pitäisi olla hieman suosittua isoveljeään kevyempiä. FreeBSD on siis “DesktopBSD”, NetBSD taasen “AsennaVaikkaKahvinkeittimeenBSD” ja OpenBSD niin sanottu “TurvallinenBSD”. Hauskaa olisi, jos saisin jostain käsiini esimerkiksi vanhan Sparc-tietokoneen, sillä varsinkin NetBSD skaalautuu erittäin monelle laitealustalle; seuraavaan versioon luvataan tuki jopa 50 eri laitearkkitehtuurille. Muu kuin PC-rauta kiinnostaa, mutta ainakin uutena tuollaiset laitteet ovat aivan liian kalliita.
Huomenna on pitkän matematiikan yo-koe. En ole lukenut lähes ollenkaan, ja silti tavoitteenani on saada vähintään magna. En tosin ole pyrkimässä tekniseen jatkokoulutukseen, joten matematiikka kiinnostaa minua melko vähän tällä hetkellä. Onnea silti kirjoittajille!
Santeri March 25th, 2003
Huomenna tulee sähköt ja Soneran adsl saadaan toivottavasti kytkettyä tämän viikon aikana. Perjantaina ja lauantaina olisi tarkoitus viedä mööpelit ja ensi viikolla on tuparit ja vuokranmaksu. Rahaa ei ole edelleenkään. Pitäkää peukkuja pystyssä, että sosiaalitoimistossa oltaisiin ymmärtäväisiä… Ensimmäinen kerta elämässäni, kun haen valtiolta rahaa. Lapsilisät rohmusivat vanhempani, jotka tottakai tienasivat juuri niin paljon, etten voinut saada opintotukea. Lääkärissäkään en ole käynyt sitten ala-asteen. En minä joudu hengenhätään jos ei rahaa kuulu, isovanhempani lupasivat lainata tarvittavan määrän pahimmassa tapauksessa.
Sitten jotain ihan muuta. Tuli tässä hassu peli nimeltä Chasm vastaan. Ihan tuli vanhat Sierran seikkailupelit mieleen. Flashilla siis voi saada jotain älykästäkin aikaiseksi. :)
Julius March 24th, 2003
Oscar-gaala oli ja meni. Kaurismäki jäi ilman palkintoa, Michael Moore “kiitti” puheessaan George W. Bushia ja Hayao Miyazaki sai — kuten osasin odottaakin — ansaitsemansa tunnustuksen loistavasta elokuvastaan.
Pohdin aamulla miten joidenkin elokuvien soundtrackit ovat minulle paljon mieluisempia kuin itse elokuvat. Hyvänä esimerkkinä pidän Ridley Scottin Blade Runneria ja Vangeliksen siihen säveltämää soundtrackia. Rakastan tuota levyä. Tasaisen kauniit äänimaisemat yhdistyvät mukavan kasarimaisella — olematta kuitenkaan liian “jarremainen” — tavalla tyylikkääksi paketiksi tasokasta elokuvamusiikkia. Elokuva on jäänyt minulta täysin paitsioon. Olen nähnyt Blade Runnerin tasan kerran, eikä se vedonnut minuun — ainakaan kuten soundtrack — samoin kuin varmasti moniin muihin ihmisiin. Toinen vastaava esimerkki on Pink Floydin The Wall -albumi ja -elokuva.
Kirjoitin yo-kokeessa musiikkimausta. Meni hyvin, kiitos kysymästä. Yleisesti kokeen aiheet olivat surkeat. Uskonnosta tai aiheesta “autoilu ja fysiikka” on aika turhauttavaa kirjoittaa mitään. Kokeen vaikeudesta huolimatta vähintään eximiaa odotan.
Julius March 24th, 2003
Huomenna on viimeinen päivä jättää laskin ja MAOL opettajien tarkistettaviksi keskiviikon matematiikan yo-koetta varten. Minulla on oman — kiellettyjen laskinten listalla olevan — TI-89:n lisäksi lainassa TI-86, joka päätti mennä mykäksi tänä iltana vaihtaessani siihen paristot. Hätä, paniikki ja epätoivo olivat päälimmäiset tunteet yrittäessäni saada laskinta heräämään. Luettuani netistä löytämääni manuaalia, huomasin viime hetkellä laitteen kontrastisäädön olevan liian kirkkaalla. Minä — tuo teknisten apuvälineiden asiantuntija — sain kuin sainkin laskimen “toimimaan”.
Olen ehkä tottunut liikaa oman laitteeni helppokäyttöisyyteen ja toimivuuteen, sillä vanhempi ja toiminnoiltaan kevyempi TI-86 tuntuu kuin siirtyisi Linuxista DOS-ympäristöön. Ymmärrän hyvin, että laskintani ei saa käyttää yo-kirjoituksissa; hoituuhan sillä mm. derivoinnit, integroinnit ja tarkoilla arvoilla laskemiset. Minun täytyy silti myöntää, että kolmen vuoden aikana olen kiintynyt työkaveriini kovasti.
Onnea yo-kirjoitusten toiselle viikolle! Toisesta äidinkielen kokeesta lähden hakemaan laudaturia — toivottavasti onnistun.
Nea March 23rd, 2003
Tanssin tänään baarin pöydällä ja sammuin penkille. Hurjan korkeissa kengissä, minihameessa, tuoppi kädessä ja tupakka toisessa meinasin keikahtaa lattialle useammin kuin kerran. Epäilen tehneeni jonkinlaisen ennätyksen olemalla noinkin humalassa selvin päin. Muut mallit pääsivät vähällä; ruotsalaispoika pelaili jalkapalloa, unkalilaispoika joi teetä ja norjalaistyttö kieri mäkeä alas. Kävelimme viiden tunnin kuvaussession jälkeen kotiin, minä meikit naamalle levitettynä ja sukkahousut revenneinä, Maria yltäpäältä mudassa, Erik ruohosta vihreänä ja Greg teetahroja valkoisella paidallaan. Olimme niin somia, että kunhan saan niitä kuvia käsiini niin julkaisen.
Väsyväsy. Onneksi iski tänään eikä huomenna. Pääsen nimittäin leikkimään studio-/valaistusteknikkoa koululle, ja illalla menen katsomaan Mies Vailla Menneisyyttä. Jos joku vaatii tuohon linkin koska ei tiedä mistä elokuvasta on kyse, niin se on hänen menetyksensä. Olen pakottanut kaikki kaverit, tutut ja vähemmän tutut tulemaan huomenna kanssani elokuviin, tämähän on ainutkertainen tilaisuus kuulla suomenkieltä ja nähdä englanninnos siinä samalla.
Voiko sanoa englanninnos? Vaikkei voisikaan niin se kuulostaa kivalta.
Santeri March 23rd, 2003
Perjantai kului Tavastialla YUP:n merkeissä. En ole yhtyeen uutukaiseen levyyn tutustunut, joten keikan viihteellisyys jäi vähäiseksi uuden materiaalin runsauden takia. YUP on hieno bändi, jota olen ihaillut jo jokusen vuoden. Ehkä minä vihdoin ja viimein olen sortumassa siihen kaartiin, jonka mielestä yhtye on parhaat levynsä tehnyt ja uudet tuotokset ovat tylsää ja ylituotettua tuubaa. Minulle keikan kohokohtina olivat vanhat biisit, ei voi mitään.
Oli muuten kolmas viikonloppu putkeen, kun menin katsomaan keikkaa selvinpäin. Toivottavasti asianlaita korjaantuu kun pääsee lähemmäs junayhteyksiä sekä saa valuuttaa käyttöön. Tavastian kaljanhinnoille tulee tosin irvisteltyä vaikkei sieltä mitään ostaisikaan. Tajusin samalla reissulla hyvin raadollisesti, kuinka epäsosiaalinen olen selvinpäin. Huomasin ircistä tutun hepun seuraavan keikkaa vähän matkan päästä minusta, mutten saanut itseäni liikkeelle edes kädenheilautuksen verraksi.
Nyt on muuten avain omaan kämppään. Viime yönä tuli testattua asunnon viihtyvyyttä. Sähköjä siellä ei ole, muuten voisi raahata tavarat sinne samantien. Ensi viikonloppuna kaivataan riuskoja muuttomiehiä ja naisia.
Julius March 22nd, 2003
Minäkin olin osoittamassa mieltäni tänään Helsingissä. Odotan näkeväni itseni ja Nandan joissain kuvissa, sillä muutama valokuvaaja seurasi meitä vähän väliä. Tähän asti mielenosoituksesta on julkaistu vasta yksi näyttely, mutta ottaen huomioon kuvaajien lukumäärän, luulisi myös kuvia ilmaantuvan eri medioihin seuraavien päivien aikana.
Mielen osoittaminen oli kivaa. Pääsimme marssimaan ison väkijoukon seassa huutaen hassuja iskulauseita, tukkien liikenteen tehokkaasti ja aiheuttaen paljon meteliä. Mukanamme oli myös Nandan tekemä hieno banneri, jonka heiluttamista kova tuuli tosin haittasi hieman. “Mitä me tehdään? Lopetetaan sota! Koska? Nyt! Koska? Nyt! Koska? Koska? Nyt, nyt, nyt!”
Nea March 22nd, 2003
Keskiviikon jälkeen on ollut hurja meno päällä. Nukuin torstaiyönä vain kaksi tuntia ja olin täysin hereillä aamukuudesta. Eilen tylsyyksissäni siivosin oman huoneeni, keittiön ja olohuoneen. Yritin kovasti olla väsynyt illalla, mutta sain unta vasta kolmen aikaan. Puoli kymmeneltä olin hereillä, pirteänä kuin peipponen marssin yhdeltätoista ympäri kaupunkia rauhan puolesta. Kohta lähden vaihtoehtopiknikille, illasta ei vielä tietoa. Odotellaan tässä nyt sitä simahtamista, toivottavasti vauhti ei pysähdy seinään.
Tänään voisi ottaa uusintakierroksen Dogmaa. Viimeksi katsellessani neuloin kaulaliinaa, meni vähän ohi koko leffa.
Julius March 21st, 2003
Äidinkielen aineistoaine lähti ylioppilaslautakuntaan eximiana. Ensimmäinen lause, jonka äidinkielenopettajani sanoi minulle: “Ootsä ollut Lunassa (paikallinen baari) — haiset ainakin ihan oluelle.” Taitaa opettajani tuntea minut aika hyvin, sillä olimme ruotsin yo-kokeen jälkeen Lunassa vapauttavilla. Kokeesta huolimatta oloni on kohtuullisen hyvä — kiitos kysymästä. Jos saan eximian aineistoaineesta näin helpolla, voisin yrittää tulevasta otsikkoaineesta laudaturia. Ei hassumpaa.
Minulla pitäisi olla kannettava tietokone, sillä hyviä aiheita kirjoittamiseen syntyy aina mitä kummallisimmissa paikoissa. Aamuisella bussimatkalla keksin sattumalta jotain kirjoittamisen arvoista. Olin todella innoissani ideasta, kunnes unohdin sen kymmenen minuuttia myöhemmin. Tämä ei ole ensimmäinen kerta; olen unohtanut useita hyviä aiheita. Suuren taiteilijan ongelmia, kärsivän sielun tuskaa ja ahdistusta — viinaa!