Apulaisuutta
Nea March 27th, 2003
Eilen olin vähällä blogittaa, kun nettiveppimme sanoi itsensä irti. Koko postaus hävisi bittiavaruuteen.
Piti sanomani, että olin viimein siellä uima-altaassa. Harvoinpa sitä vedenpelkoaan vastaan taistelee valokuvaajan vedenalaisena assistenttina. Oli mukavaa huomata, että vesi oli lämmintä ja syvin kohta altaassa vain 2 metriä. Pysyttelin Åsan (malli) kanssa matalassa päässä, olisi ollut aika ikävää jos hän olisi hukkunut painavan samettipukunsa takia. Ja vielä ikävämpää jos hänen turvaköytensä olisi saanut paniikkikohtauksen. Altaassa ei ollut ketään muita, olisipa siellä aina niin hiljaista niin en muuta kuin lilluisi lämpimässä vedessä päivät pitkät.
Tiistai-iltana joukko zombeja valloitti erään puiston Carlislen keskustassa. Tällä kertaa en päässyt nauttimaan assistenttina olostani niin paljon kuin altaassa, mutta hillittömän hauska kuvaussessio oli. Ystäväni Robin pisti mallirassukkansa kokemaan kovia paksun meikki-, jauho- ja tekoverikerroksen kanssa. Minut hän pisti kokemaan kovia juoksuttamalla ympäriinsä. Kuvauksen jälkeen Robinin keittiössä teetä koko joukolle keittäessäni sain kuulla, että “Jokaisella pitäisi olla oma Nea”. Niin, minäkin voisin haluta oman Nean.
Tulikin mieleeni, että tarvitsen Suomessa ollessani tyttömallin joka viitsii olla seurassani hyvin vähissä vaatteissa. Vapaaehtoisia?
Mä varmaan menisin tytöstä, kun on pitkät hiukset ja kaikkee.. Ja suostun varmaan olemaan vähissä vaatteissa seurassasi.
Voffe vei sanat suustani.
Toivottavasti olet parempi suostuttelija kuin minä. :)