Julius February 24th, 2003
Ulkona tuntui kuin olisi uinut kylmässä maidossa. Maailma hohti valkoisuutta, ilma oli kosteaa ja kylmää. Etsikää minulle ehdokas, joka antaa minun päättää säätiloista, tuo minulle ruokaa kaupasta ja lukee puolestani tenttikirjoja. Sanokaa hänelle, että hän saa fyysisen ääneni lisäksi myös henkisen ääneni, sillä tällaista perustyötä tekevä kansanedustaja varmasti saa osakseen yhteiskunnan ivan ja vitsailun. Toisaalta eihän tämä eroa perinteisestä kansanedustajan työstä — palveluammattihan sekin. Tommi kirjoittaa osuvasti äänestämisen vaikeudesta. Sopivaa ehdokasta on hankala löytää, varsinkin jos omat ajatukset ovat vähänkään “radikaaleja”. Kasvia olen lupautunut äänestämään, sillä hänen mielipiteensä sananvapaudesta ovat lähes ainutlaatuisia muiden poliitikkojen puhuessa “perinteisempien” asioiden puolesta. Vähänkään jyrkempiä mielipiteitä asioista tarjoavat oikeastaan vain populistit, eikä esimerkiksi globalisminvastaisuus, naurettavien kopiosuojausten vastustaminen tai alkoholilakien lieventäminen ole monellakaan esityslistalla. Kovat ovat puheet, mutta lopulta mikään ei kuitenkaan muutu.
Olen ilmaa, sitä samaa mitä ikkunan ulkopuolellakin on. Harmaus tulee luihini ja estää minua kirjoittamasta muusta kuin hiusten leikkuusta. Olen sanaton; olen ilman puhetta.
Nea February 24th, 2003
Viisi tuntia sitten ajattelin käyväni kohtapuoliin nukkumaan. Neljä tuntia sitten istuin olohuoneessa pelaamassa pleikkaria. Kolme tuntia sitten kävin makoilemaan sänkyyni, ja tässä olen vieläkin.
Viimeisen kolmen tunnin aikana olen niistänyt noin 200 kertaa, vaihtanut asentoa kerran minuutissa, laskenut 574 lammasta, naksauttanut niskani neljä kertaa (juu se on paljon), yskinyt noin 1/5 ajasta, käynyt juomassa vettä kahdeksan kertaa ja pessyt hampaat kolmesti. Äsken meni hermot, joten avasin koneen ja tulin tänne valittamaan.
Eipä tässä hereillä olemisessa mitään, mutta kun tiedän olevani huomispäivän ihan kuollut jos en nuku, niin päädyn yrittämään väkisinnukahtamista, mistä ei tunnetusti seuraa muuta kuin tympääntymistä. En vaan osaa käyttää yöaikaa niin tehokkaasti kuin joskus nuorempana. Silloin sitä saattoi unettomuuksissaan lukaista koko kirjan tai opetella vaihtoehtoiset aakkoset.
Sitä luulisi olevansa niin tylsää seuraa itselleen, että väkisinkin nukahtaa, mutta minä tunnun nyt olevan liian kiinnostunut itseni kanssa olemisesta. Pah. Ei kai tässä muu auta kuin tuijottaa seinään kunnes nukkumatti suvaitsee kyläillä.
Santeri February 23rd, 2003
Vanhempien ero ei tunnu enää niin järkyttävältä, kuin se alkuunsa tuntui. Heti seuraavana päivänä kävimme koko ‘perheen’ kesken katsomassa asuntoa, jonka äitini saa vuokrata työpaikaltaan heti niin tahtoessa. Isän kanssa mittailtiin huoneita ja piirreltiin paperille kaavakuvaa. Mukavan kokoinen asunto, suorastaan suuri äidille ja siskolle. Minä löysin nimittäin itselleni asunnon.
Sijainti on Martinlaakso, (kerrostalolähiö länsi-Vantaalla) kokoa löytyy 53 neliöä eikä vuokrakaan ollut vesineen kuin 480e/kk. Kaverini kanssa olen pohtinut jo jonkin aikaa kämppisasumista ja nythän se sitten toteutuu. Tutun omistama asunto, joten takuuvuokraakaan ei tarvitse maksaa. Mahtavaa. Huomenna käydään juttelemassa tulevan vuokraemännän kanssa hieman tarkemmin.
Nea February 23rd, 2003
Mitä se sellainen on olevinaan, kun krapulapäivinä pizzapaikat aukeavat vasta viiden-kuuden maissa? Ei perhana, tässä maassa on jotain vikaa.
Miten minä ja kämppikseni Maria oikein onnistuimme hukkaamaan eilisen aikana yhteensä seuraavat asiat: huulikorun pallon, punnan kolikon, kaulaliinan, takin, villapaidan, 20 punnan setelin, kaksi tuoppia, tupakka-askin, sytkärin, järjen (Maria), terveyden (minä) ja toisemme. Ihmettelenpä suuresti koska jompi kumpi hukkaa pään harteiltaan.
Lisäksi vielä, älkää hyvät ihmiset ikinä lentäkö KLM-lentoyhtiön koneilla. Joku menee aina pieleen. Minä myöhästyin jatkolennolta ja melkein seuraavaltakin, kämppiksen isosisko myöhästyi jatkolennolta ja joutui maksamaan ylimääräistä jotta pääsi Amsterdamista Englantiin, isoveljeni joutuu lentonsa perumisen takia odottamaan Newcastlessa huomiseen. Onneksi hotellilasku menee sentään KLM:n piikkiin. Lentävä hollantilainen saattaa pian tehdä mahalaskun jollei asioihin tule parannusta.
Julius February 23rd, 2003
Luulitko syöneesi raskaan aamupalan viimeksi ollessasi laivalla? Tuntuivatko makkarat rasvaisilta, joiltain jotka ryömivät suoraan tukkimaan suonesi? Ei hätää, sillä Yhdysvalloissa on tarjolla todellista rasvaa aamupalan muodossa. Siellä on lanseerattu tuote, joka on tarkoitettu raavaan miehen aamupalaksi. Jos minulla olisi nyt kankkunen, juoksisin varmaankin halaamaan posliinia.
Minä olen ollut jo vuosia noin 195 senttiä pitkä ja painanut noin 70-75 kiloa. Painoa ei siis ole koskaan tarpeeksi, vaikka syönkin ihan kohtuullisen paljon päivittäin. Rasva tosin tekee huonon olon, joten sitäkään ei viitsi lisätä ruokaan ihan mielin määrin. Tosin lätäkön tuolla puolen osataan viedä kaikki ihan uudelle tasolle, kun minua heikottaa jo syödessäni kaupan valmiiksi marinoituja lohisuikaleita — ovat muuten hirveän rasvasia.
En voi ymmärtää, mutta miksi minun pitäisikään ymmärtää kaikkea?
Julius February 23rd, 2003
Ennen nukkumaanmenoa on mukava lukea mitä lentokapteenit sanovat juuri ennen lento-onnettomuutta. On varmasti mukava huomata miten kuolema lähestyy satojen kilometrien tuntinopeudella, tai miten liekit lämmittävät räjähtämäisillään olevaa polttoainetankkia. Airdisaster.com tarjoaa onnettomuudennälkäisille myös kuvia ja videoita lento-onnettomuuksista. Tässä vaiheessa minulta loppuu ymmärrys. Miksi ihmiset haluavat nähdä putoavia, räjähtäviä ja hajoavia koneita? Katsoin yhden videon, minkä seurauksena olo oli kohtalaisen ahdistunut. Tahdonko enää koskaan lentää? Tietysti, pelkään sitä tosin seuraavat pari päivää.
Julius February 22nd, 2003
Kuivaa abi-huumoria on luvassa juuri avatussa pienehkössä abiristeily-näyttelyssä. Itse asiassa huumori on niin kuivaa, että minulle tuli melkein janoo. Janoon korkataan olut, ja abilla on nyt monta päivää korkkaamiseen.
Santeri February 22nd, 2003
Absoluuttinen Nollapiste esiintyi eilen Tavastialla. Seuraamassa oli #progeyön valiokaartia sekä FC HC seurueineen. Absoluuttisen Nollapisteen levyt ovat olleet suosikkijulkaisujani jo useamman vuoden ajan. Ensilevy Neulainen Jerkunen järisytti maailmankuvaani joskus ylä-asteikäisenä olemalla oudointa musiikkia, jota olin siihen mennessä kuullut. Uusin, sekä omasta mielestäni parhain, AN-levy Nimi muutettu oli viime vuoden paras suomalainen levy. Alkuajoista musiikki on selkeytynyt, vaikkakin sen progressiiviset elementit ovat kasvaneet. Kypsyy ajan myötä siis.
Itse keikkaa on paha arvioida. Pääpaino oli kahden viime levyn kappaleissa, vaikka niitä vanhoja hittejäkin kuultiin melko mallikkaasti. Yllätyksenä tuli se, että yhtye esitti oman muistikuvani mukaan kokonaista neljä uutta kappaletta, vaikkakin settilista on eri mieltä. Olen nähnyt orkesterin elävänä pariinkin otteeseen, muttei uusia ralleja näillä keikoilla ole soitettu. Tuntemattomien kappaleiden esittäminen yleisölle on kyseenalaista puuhaa. Joidenkin mielestä näin kuuluukin tehdä, mutta ainakin allekirjoittaneen mielenkiinto herpaantuu melko nopeasti. Uuden levyn kappaleet upposivat minuun parhaiten ja Liimatan välispiikit olivat taas aivan omissa sfääreissään. Vaikka Liimatta on laulajana kehittynytkin niin petraamisen varaa vielä löytyy. Vakuutuin siinä määrin, että ostin ensimmäistä kertaa vuosiin bändipaidan, jonka selästä nappasin tuon otsikon.
Biisilista alasivulla (kiitos Ruhtinas)
Continue Reading »
Julius February 22nd, 2003
Bowling for Columbine oli riemastuttavaa katseltavaa. Iso jenkkimies — joka näyttää ja kuulostaa asehullulta perusjenkiltä — haastattelee ja tekee tiukkoja kysymyksiä esimerkiksi NRA:n puheenjohtajalle. Dokumenttielokuvaa katseli jonkinlaisessa hämmästyksen ja huvituksen olotilassa: “ei tällaista voi olla oikeasti”. Kaikkein hämmästyttävintä oli se, miten he puolustavat oikeuttaan aseeseen, vaikka juuri edellisenä päivänä kahdeksanvuotias pikkupoika oli ampunut koulukaverinsa löytämällään aseella.
Välillä kertoja kävi Kanadan puolella, missä edelleenkin pidetään kotitalojen ovia auki. Eräs nainen kommentoi seuraavasti: “Välillä nuoriso käy hakemassa tupakkaa tai jotain, mutta se on vain hauskanpitoa.” Amerikassa lukitaan ovet moninkertaisesti, mutta rajan takana ollaan vielä näin avoimia. Murhatilastotkin kääntyvät jenkkien puolelle, joten jossain on menty pieleen jossain vaiheessa.
Entä minä. Yhtä hymyä, kiitos vain :)
