Hetki
Julius September 30th, 2002
“Go to sleep, little Earth.
I was there at the birth,
Out of the cloudburst,
The head of the tempest.
Murderer!
Murder of calm.
Why did I go?
Why did I go?”
- Kate Bush / Hello Earth
Kaksi päivää sitten kului tasan kahdeksan vuotta siitä, kun Estonia upposi vieden useita ihmisiä mukanaan.
Kahdeksan vuotta.
Olin tuolloin neljännellä luokalla. Aika kuluu.
Tempus fugit, amigo. Noiden surullisten tapahtumien kulumisesta ei tosiaan uskoisi kuluneen kahdeksaa vuotta - etenkään siksi, koska asiaan liittyvää jälkipuintia on käyty näyttävästi ja taukoamatta tiedotusvälineissä. Merenkulkualaa opiskelevana ihmisenä on ko. onnettomuus ajatuksissani varsin usein. Tapauksen käynnistämät konkreettiset muutokset matkustaja-autolauttojen -ja yleensäkin merenkulun turvallisuusajattelussa, sekä laivanrakennuksessa ovat edelleen käynnissä monilta osin. Lauttaliikenteen matkustajamäärät ovat jo aikoja sitten palautuneet normaaleiksi, mutta Afrikan luoteisrannikolla Estonia-vuosipäivänä tapahtunut “laivaonnettomuus”(itse kutsuisin sitä lähinnä joukkomurhaksi) on saattanut aiheuttaa joillekin risteilymatkustajille kylmiä väreitä.