Julius September 30th, 2002
“Go to sleep, little Earth.
I was there at the birth,
Out of the cloudburst,
The head of the tempest.
Murderer!
Murder of calm.
Why did I go?
Why did I go?”
- Kate Bush / Hello Earth
Kaksi päivää sitten kului tasan kahdeksan vuotta siitä, kun Estonia upposi vieden useita ihmisiä mukanaan.
Kahdeksan vuotta.
Olin tuolloin neljännellä luokalla. Aika kuluu.
Julius September 30th, 2002
Parannan Mertenin kuvaaman kylähullun ideaa, ja toteutan ensimmäisen alkometrilla varustetun kännykän. Hyvästi kännipuhelut, kun puhelimen soidessa näkee soittajan veren promilemäärät. Olen rikas, rikas, rikas!
Kahvi on kummallinen aine. En ole juonut sitä tänään kuin kahdeksan kupillista (neljä isoa), ja olen muuttunut melko hermostuneeksi. Kädet vapisevat, sydän jyskyttää ja olo on muutenkin melko kurja. Kahvi on pahemman luokan huume. Aiheuttaa riippuvuuden, sekä piristää aivan luonnottoman paljon. Pitäisi varmaan siirtyä juomaan vihreää teetä kahvin sijasta. Toisaalta siinä käy kuitenkin niin kuin aina: juon teetä pari päivää, jonka jälkeen lipsahdan “vahingossa” takaisin kahviin. Ihminen on heikko.
Niin harmittavan harva osaa pelata huutopussia (siis sitä korttipeliä), eikä koskaan tunnu olevan aikaa opettaa sitä. Pitäisikö minun opetella koodaamaan, ja tehdä itselleni peli, jossa voin pelata huutopussia, marjapussia ja canastaa tietokonetta vastaan. Tai sitten tuhlaan tulevat baari-illat korttipelin opettamiseen…
Santeri September 30th, 2002
Viikonloppuni sujui jokseenkin järkyttävällä tavalla… Tarkoitukseni oli mennä vain viattomille tupareille kaverini Comradin luokse, mutta…
Continue Reading »
Julius September 30th, 2002
Pääkaupunkiseudulla bussilla matkustaminen on oma taiteenlajinsa:
1. Ole paikalla hyvissä ajoin.
Kokemuksella osaat asettua sopivaan kohtaan pysäkillä, jotta olet varmasti bussin oven kohdalla sen saapuessa. Muista myös tarkkailla muita pysäkillä olevia ihmisiä, jotta he eivät pääse yllättämään sinua asettumalla taktisesti parempiin paikkoihin.
2. Tarkkaile bussin saapumista.
Hyvin tärkeä vaihe. Sinun täytyy nähdä bussin saapuminen, jotta voit asettua vielä lähemmäksi pysäkin reunaa. Tässä vaiheessa on erinomainen tilaisuus estää muiden pääsy turhan lähelle bussin sisäänkäynnin mahdollista pysähdyspaikkaa.
3. Nouse sisään kuin keisari.
Tärkeintä on, että pääset istumaan tyhjälle penkkiriville. Ikkunapaikka? Tottakai! Jos joudut istumaan jonkun viereen reunapaikalle, muista esittää marttyyria.
4. Laukun taktinen sijoittaminen.
Muista aina ottaa laukku mukaan. Sijoita laukku viereiselle penkille, jotta kukaan ei vahingossakaan istu siihen. Jos joku siihen kuitenkin pyrkii, katso häntä tylysti ja nykäise laukku pois kärsivän näköisenä.
5. Tyyneyttä!
Jos äiti haluaa apua lastenvaunujen nostossa, teinit riehuvat takapenkillä päihtyneinä tai vanha juoppo selittää takanasi, muista tyyneys. Hengitä syvään, katso ikkunasta ulos. Se, mitä muille tapahtuu, ei ole sinun asiasi.
Näillä neuvoilla aloittelijankin bussimatka sujuu pääkaupunkiseudun tapojen mukaan. Ei hätää, jos et heti sopeudu. Harjoitus tekee mestarin!
Julius September 29th, 2002
On mukavaa, että meillä on ohjelmia musiikin tekemiseen (vieläpä vapaita sellaisia). ZynAddSubFx on yksi softasyna lisää muiden joukkoon, mutta tällä kertaa tekijä asettaa ohjelman käytölle selvät säännöt:
“If you want to use this program to make music that is against God and Jesus (like HeavyMetal, NewAge,..) STOP and think that you’ll be judged someday by God Himself for causing many people to lose the Salvation and go to hell. This will happen, no matter if you’ll use my program, else’s program or anything else against Jesus’s name. I wish to know that my work will be used to praise the name of Jesus.”
Kiitos linkistä Darshanille.
Julius September 29th, 2002
Kaksi alkoholitonta viikkoa takana. Minä.. pärjään. .. hyv. in. .. ilman. kin…
Toivottavasti kuuntelitte viime yönä, kun Kauko Röyhkä oli Radiomafian suorassa Norppa-ohjelmassa vieraana useamman tunnin ajan. Kuulimme hänen omia suosikkejaan (Cpt. Beefheart, Lou Reed, Jethro Tull…), muistelmia ja erinäisiä kappaleita herran uran ajalta. Ohjelma oli erittäin mielenkiintoista kuunneltavaa, mutta arvatenkin te kaikki Röyhkä-fanit unohditte kuunnella. Ei voi mitään, sellaista on elämä.
Tämä on taas niitä hetkiä, kun haluaisi tehdä mitä tahansa muuta kuin lukea huomisiin taloustiedon kokeisiin. Pitänee jättää tämä Lagoonan kuunteleminen, pedata sänky ja siirtyä sen päälle lukemaan. Muutama sata sivua taloutta, viimeisenä mahdollisena lukupäivänä… aye!
Julius September 29th, 2002
Viimetorstaisen CMX-liven innoittamana kaivoin itselleni hieman kaukaiseksi jääneen Isohaaran kaapista esille kuunneltavaksi. Live-versiot kappaleista Päänsärkijä ja Lihan syvyyksiin toivat niihin selkeästi uutta syvyyttä. Silti en voi kuin ihmetellä, miten CMX on menettänyt otettaan tällä uusimmalla kiekolla. Edellislevyn omalaatuisesta tunnelmasta ei enää ole merkkiäkään. Isohaara on kappaleena tuota tunnelmaa lähimpänä, mutta se ei riitä.
Yliraskaat kitarariffit tekevät levystä ylituotetun tuntuisen. Esimerkiksi vanha kunnon Aurinko oli sata kertaa rankempi kuin Isohaara, oli kappale sitten Manalainen tai Katariinanpyörä. Pidin Isohaarasta parilla ensimmäisellä kuuntelukerralla, mutta tällä kertaa se on huonontunut kerta kerralta, kun muille CMX-levyille käy yleensä päinvastoin. Toivon vain, että seuraava CMX-levy on perinteen mukaisesti jälleen kokeilevampi. Soittaisivat vaikka hooceeta…tai Tarkuksen :)
Julius September 28th, 2002
Otin tänään pitkästä aikaa kuunteluun King Crimsonin levyn Red, ja en voi kuin ihmetellä sitä miten yliarvostettu kyseinen levy on. Levyllä on kaksi ihan mainiota kc-kappaletta (One More Red Nightmare ja Starless), mutta kokonaisuutena levy on tylsä. Yhtään yhtyettä väheksymättä (fanipoika, suurin osa bändin tuotannosta löytyy levyhyllystäni) olen iloinen, että Fripp-Wetton-Bruford -kokoonpano hajosi 70-luvulla, ja Fripp-Bruford-Belew-Levin -kokoonpano sai alkunsa 80-luvulla. Redin jälkeen julkaistu Discipline on nimittäin henkilökohtaisella listallani maailman paras albumi, eikä montaa läheskään yhtä hyvää levyä ole julkaistu.
70-luvun Crimson menetti mielestäni otetta jo Jamie Muirin lähtiessä yhtyeestä. Kyseinen perkussionisti loi melkoisen osan tuon ajan Crimsonin soundimaailmasta. Hän ehti harmikseni soittaa vain levyllä Larks’ Tongues in Aspic, jonka jälkeen hän muutti luostariin asumaan. Bruford ei täyttänyt hänen paikkaansa vasta kuin Disciplinellä, jolla hän vakuutti minut olemalla yksi kovimmista rumpaleista Terry Bozzion, Christian Vanderin ja Phil Collinsin kanssa.
King Crimsonin lähiaikoina julkaistavalta Happy With What You Have to Be Happy With EP:ltä odotan paljon. Toivon myös, että Crimsonin nykyinen rumpali Pat Mastelotto käyttäisi levyllä rohkeammin rumpuluuppeja ja muita kolinoita, joita kuulimme jo ProjeKcts-boksilla.
33-vuotiasta King Crimsonia kunnioittaen.
Julius Lehtonen
Julius September 28th, 2002
Kummallista, miten minulle aina käy näin. Tilaan pizzan ja odotan sitä vesi kielellä. Kun tuote saapuu, se on melkein aina pettymys. Siis ei mitenkään erityisen pahaa, mutta suuret odotukset putoavat aina rymisten maahan. Näin siis Kotipizzan tuotteiden kanssa. Ehkä minun tulisi lopettaa pizzan syöminen.
Vaativa projekti edessä, tarkoitus olisi saada Internet Explorer toimimaan Winen kanssa Linuxissa. Olen kaivannut jo pitkään IE:tä Mozillan ja Operan rinnalle, jotta voisin testata sivujeni toimivuuden kaikilla selaimilla. Codeweavers on kehittänyt valmiin paketin IE:n asentamiseksi ja toimintaan saattamiseksi Linuxissa, mutta kyseinen paketti maksaa rahaa.
Syksy saapui, ja palasin takaisin vanhaan kunnon Enlightenment-ikkunamanageriin. Tässä tulos.
Julius September 27th, 2002
Kummallista, kuinka maailma elääkään. Matka koulusta kotiin sujui psykedeelisissä tunnelmissa Aphex Twinin Ambient-kokoelman tahtiin. Olin hyvin hämmästynyt, kun ympäröivä maailma tuntui elävän musiikin mukana. Ihmiset kävelivät, puhuivat ja elivät musiikissa. Harvoin musiikki oikeasti tarttuu kiinni maailmaan ja on osa kaikkea.
Ihmiset tulevat bussiin sisälle, katsovat välinpitämättömästi eteensä. Istuvat, ovat hiljaa, poistuvat. Jotain tapahtuu, mutta mitään ei kuitenkaan tapahdu. Silti kaikki elää, vaikka nykymaailma tuntuisi kuinka kuolleelta. Ehkä se olen vain minä, tai ehkä kaikki ei ole menetettyä vielä.
