Nea August 31st, 2002
Joka lauantaiaamuinen viihdepläjäykseni on Helsingin Sanomien nuorten palsta. Tänäkin aamuna oli mukavaa lukea, että ihmiset ovat järjestään sensaationhakuisia teeskentelijöitä, ja kaikki aitous on maailmasta kadonnut. Mukavaa oli myös saada tietoonsa se, että Jumalan avulla pääsee peliriippuvaisuudesta. Hyvä, että nuorilla on elämissään selkeitä näkökantoja, ja vielä parempi, että he kertovat niistä lehdessä. Tunnen olevani taas hieman viisaampi, kun olen sisäistänyt näitä fiksuja ajatuksia. Kieltämättä tekisi mieleni kirjoittaa kyseiselle palstalle itsekin, vaan minkä hienoista ajatuksistani nostaisin tapetille tekemättä itsestäni idioottia? Niin, en mitään. Tämäkin hieno ajatus tekee minusta idiootin. Paradoksi. Miettikää sitä.
Julius August 30th, 2002
Progeyö tuli ja meni. Taidokkaasti nukuin kaksi viimeistä tuntia siitä, mutta en mielestäni menettänyt paljoa. Progeyössä oli huippuhetkensä, mutta suurin osa oli musiikkia, joka ei ainakaan minua kiinnosta pätkääkään. Omat valintani yöstä kohdistuvat Tony Levinin uuteen kappaleeseen, Porcupine Treehen ja Vermilion Sandsiin. Hauskoista tapahtumista mainittakoon #progeyön radiossa mainitsemisen jälkeen tapahtunut ihmistulva, ja yölliset tipahtelut progesetien huonoihin vitseihin.
Ennen varsinaista lähetystä tuli Avaruusromua Mellotron-spesiaali, joka oli kiinnostavaakin kiinnostavampi. Hienoa Radiomafia!
Kappalelistat ohessa.
Continue Reading »
Julius August 29th, 2002
Katsoin juuri elokuvan High Fidelity, joka kuului juuri sellaiseen leffakategoriaan, mistä en jostain syystä pidä lainkaan. Leffan tapahtumat etenivät niin hirvittävää vauhtia, ja uusia henkilöhahmoja esiteltiin niin paljon, että leffasta ei oikein voinut saada minkäänlaista kuvaa. Toki mukana oli hauskoja sketsejä, ja jopa loistavaa ironiaa levykeräilijän arjesta.
Kun kuuntelet paljon musiikkia, alat väistämättä listaamaan parhaita levyjäsi (yleistän tällä kertaa, jos ette pahastu). Listat paisuvat ja paisuvat. Haluat osallistua jokaiseen “paras levy”-äänestykseen, ja saat jonkinlaista tyydytystä nähdessäsi oman suosikkilevysi kärjessä. Leffan paras vitsi oli hahmojen tekemät top 5 -listat milloin mistäkin asiasta.
Loppuun mitenkään mainostamatta, oma top 3 -listani.
Julius August 29th, 2002
Pitkällisen harkinnan tuloksena jätän taiteiden yön väliin, ja syvennyn kuuntelemaan Radiomafian kymmenennettä Progeyötä. Tilannetta voi tietenkin seurata, ja kappaleita kommentoida ircnetin kanavalla #progeyö.
Julius August 29th, 2002
En voi käsittää, että jossain Ranskassa tapetaan pari eläintä ja kehitetään kalliita hajusteita, joita sitten tuodaan kalliisti Suomeen. Stockmannin alakerrassa koppavat myyjät tekevät kaikkensa, että asiakas tartuisi syöttiin. Lopulta jokin rouva ostaa tuotteen, lopputuloksena on kärsivä blogittaja aamubussissa silmät punaisina.
Ratkaisu tähän olisi oma koppi hajuvettä käyttäville matkustajille. Kopin ilma vaihtuisi tiheään, siellä kävisi jopa melko kova ilmavirta. Ja jotta kopeista ei tulisi tavalliseen matkustamoon verrattuna liian mukavia, lämmitettäisiin niiden ilma tarpeeksi kuumaksi. En ymmärrä, miksi rakkaat bussiyhtiömme eivät ole tarttuneet tuumasta toimeen. Kuski voisi vaikka haistella jokaista matkustajaa, ja päättää saako hän olla muiden matkustajien joukossa.
Julius August 28th, 2002
Harvoin tälle herralle tulee herkkiä hetkiä. Tänään sellainen kuitenkin oli, kun avasin Super Smash Bros. Melee -pelissä uuden taistelukentän nimeltä “Mushroom Kingdom II”. Rata oli suoraan vanhasta kunnon Mario kakkosesta. Myös musiikki oli alkuperäinen. Yhtäkkiä läpi kohahti mieletön määrä muistoja lapsuudesta, kun pelasin vanhaa Nintendoa ihan mielettömän paljon. Mario 2 oli silloin harvinainen peli, ja voi sitä onnea kun sitä pääsi pelaamaan.
Oma suosikkini oli kuitenkin Mario 3, jota olen varmaan pelannut ennemmän kuin mitään muuta peliä tähän mennessä. Se vain oli niin täydellinen. Loistavat musiikit, nerokkaat kentät, täydellinen ohjattavuus ja paljon löydettävää. Nykypäivän peleistä ainoastaan Super Smash Bros. Melee pääsee lähelle noita alkuperäisten Marioiden loistokkuutta. Ei pelin aina tarvitse olla “realistinen” tai väkivaltainen ollakseen erinomainen. Tai ehkäpä näin vanhemmiten palaan taas lapsuuteen =)
Julius August 28th, 2002
Mainokset ovat ärsyttäviä. Monet ovat kanssani varmaankin samaa mieltä, mutta miksi esimerkiksi erinomaisia Cannesin mainoskilpailun mainoksia ei ole näkynyt Suomen televisiossa. Mieleeni jäi erityisesti mainos, jossa mies hyökkäsi kadulla naisen kimppuun, tappoi hänet ja vei häneltä turkin päältä. Lopuksi ruutuun ilmestyi teksti: “Haluaisitko sinä kuolla turkkisi takia?” Nerokas ja ajattelun aihetta antava mainos. Miksi meillä on vain näitä “Foobar, sota kaksihaaraisia hiuksia vastaan”-pätkiä?
Poikkeus vahvistaa säännön. Radio Helsingin mainokset eivät ärsytä, koska tunnen mielestäni itseni velvoitetuksi kuuntelemaan niitä loistavan ohjelman takia.
Julius August 28th, 2002
Nettikamera siirrettiin oppilaitoksemme Linux-luokkaan, jossa se saa palvella hyvin vakaassa käyttöympäristössä. Jos luokassa näkyy öisin jotain epäilyttävää, suosittelen suojaamaan silmänne tai ilmoittamaan poliisille :)
permalinkki
Julius August 27th, 2002
“The killer lives inside me: yes, I can feel him move.
Sometimes he’s lightly sleeping
in the quiet of his room,
but then his eyes will rise and stare through mine;
he’ll speak my words and slice my mind inside.
Yes the killer lives.”
- Van Der Graaf Generator / Man-Erg
Sopranos-uusinnat alkoivat tänään. Miestä päin ajettiin autolla, jonka jälkeen häntä potkittiin vatsaan ja päähän. Mies vaikeroi maassa verisenä, minä nauroin. Minulla oli hauskaa.
Continue Reading »
Julius August 27th, 2002
Luonteeseeni kuuluu, että minun täytyy saada aina säätää jotain. Toimiva kokonaisuus on minulle myrkkyä, aina on vaikka vaihdettava kokonaisuutta säädettävän vuoksi. Ihmettelenkin, miten tämä Debian Linux on säilynyt niin monta vuotta tällaisena koneellani. Onneksi sentään näissä sivuissa, erinäisissä ohjelmissa ja laitteistoissa riittää säädettävää.
Kuten jo eilen mainitsin, nautin suuresti myös audiolaitteiston asentamisesta. Tänään kului päivä mukavasti kaiuttimia asenneltaessa ja testaillessa, sekä oman cv:n suunnittelussa. Paha kyllä, tuon takia esimerkiksi koulunkäynti kärsii pahasti. Onneksi sentään musiikki rauhoittaa, ja pystyn olemaan hetken paikallani. Ehkäpä myös parin päivän päästä postiluukkuuni ilmestyvä Wave Race: Blue Storm auttaa rentoutumaan.