Pahoitteluni. Nykyään energiaa palaa ihan muualle, tämä on jäänyt paitsioon. Nyt kun kerrankin sain jotain julkaisukelpoista tehtyä kouluun, niin ehkä täälläkin voisi olla kiinnostuneita lukijoita. Kyseessä on siis seminaarityö aiheesta DRM musiikinlatauspalveluissa, jossa olen koittanut tutkia DRM:n vaikutusta palveluiden menestykseen ja hieman myös mietin mikä tekee musiikinlatauspalvelusta menestyneen. Olkaa hyvät: DRM musiikinlatauspalveluissa (teknologiaoikeuden seminaarityö)
- täytin neljännesvuosisadan
- lopetin baarihommat
- aloitin päivätyöt
- hämmästyin kuinka nopeasti totuin uuteen vuorokausirytmiin
- aloin treenaamaan agilityä
- huomasin koiran ainoaksi harrastuksekseni
- elin taas kädestä suuhun
- näin Iron Maidenin livenä
- päätin pitää välivuoden
- kuvasin Sagaa
… Ja huomasin, että mitä vanhemmaksi tulee, sitä nopeammin vuodet tuntuvat kuluvan…
Olen monesti sanonut, että kesän festareista minua kiinnostaa ainoastaan Tuskan huutomouhosektori, sekä Konemetsän viikonlopun tanssiputki hymyilevien ihmisten keskellä psy-trancen sekä junglen tahdissa. Tuskaan en ehtinyt saada lippua, Konemetsään tarvittavan välineistön järkkäily on parhaillaan työn alla: Olemme hankkimassa puoljoukkuetelttaa vuokralle, kunhan vain löydämme parhaan tarjouksen ja saamme selvitettyä kenen vakuutus kattaa mahdollisimman paljon, jotta festari ei pahimmassa tapauksessa tule aivan älyttömän kalliiksi rapahtumaksi.
Sattumalta saatan joutua pyörtämään puheeni, sillä suu jatkuvassa virneessä levyjä pyörittelevä Dj Tiësto kokoaa pissikset saman katon alle Kaapelitehtaalle syksyllä järjestettävällä Club Colors -festivaalilla. Tiësto on kuitenkin tämän maailman parhaita miksaajia, jonka kuunteleminen ja varsinkin tanssiminen on todellakin kaiken rahan arvoista. Ja hei, tuohan on syyskuussa, jolloin kesälupaukseni saattaa sittenkin toteutua kaikkien suureksi yllätykseksi.
Olin kovin surullinen ajatuksesta, että joutuisin luopumaan eräästä maailman kauneimmasta tietokoneesta, vanhasta iMac G4 flat panel -mallista (alias “pöytälamppu”). Kone majaili kovin surullisen näköisenä lattialla pöytätilan käydessä vähiin ja yritin jopa saada vanhusta myytyä. Lopulta otin itseäni niskasta kiinni, googletin mielestäni parhaan ppc-linuxin ja annoin palaa. Ongelmana oli laitteen Superdrive-asema, joka ei enää oikein jaksa lukea kaikkia levyjä. Käytinkin melkoisesti aikaa perehtyessäni käyttiksen asentamiseen usb-tikulta — huonoin tuloksin. Onneksi onni suosi minua tällä kertaa ja Anttilasta (yhh) ostamani kalliit DVD-R -levyt (yhhhh) olivat tarpeeksi hyviä toimiakseen vanhan Superdriven kanssa; hetkessä sainkin asennusohjelman käyntiin ja loppu olikin suorastaan triviaalia.
Tosin installerin käynnistäminen ei ollut mikään triviaalein toimenpide selvittää. Ohjeissa paljastettu yhdistelmä cmd+opt+c ei vaan toiminut, joten asennusohjelma piti käynnistää jollain toisella tavalla. Toimenpide onnistui kuitenkin oivasti käyttämällä hämärää näppäinyhdistelmää cmd+opt+f+o koneen käynnistyksessä, jolloin avautuu pääsy koneen firmwareen. Firmwaren komentokehoitteeseen tulee antaa käsky boot cd:,\install\yaboot, joka käynnistää levyllä majailevan asennusohjelman. TÄMÄN jälkeen kaikki olikin triviaalia.
Eli summa summarum: hyvät naiset ja herrat, Kobaïa on nyt siirtynyt astetta tehokkaampaan koneeseen ja tarjoaa hyvän syyn pitää vanhaa kaunotarta koristamassa asuntoa mieluusti niin kauan kun koneessa vielä henki pihisee. Samalla myös ruokin outoa fiksaatiotani kummalliseen ja kuolemaa tekevään rautaan ja nostan myös serverin tietoturvaa käyttämällä marginaalirautaa, jolle ei löydy ihan niin paljon tunnettuja tietoturva-aukkoja. Touché elämä!
Minimalistisuudessaan aivan huikaisevan hieno An Eye for Annai ansaitsee linkityksen. Jos arvostaa absurdia ja omituista, mutta silti liikuttavaa tarinaa, niin tämä animaatio toimii kuin junan vessa, jonka putki on solmussa, muttei silti tukossa.
Vanha uskollinen 17″ pöytälamppu-iMac alkoi köhiä jo sen verran pahasti jopa ihan perus web-surffauksessa, ettei minulla oikein enää ollut muita vaihtoehtoja kuin uuden ykköskoneen hankkiminen. Nykyisessä työpaikassani tulee syksyllä mahdollisuus tehdä etätöitä ja koska Sininen Meteoriitti toteuttaa ainoastaan Windows-alustalle ohjelmistoja, tarvitsin koneen, joka pyörittää Windows XP:tä tarpeeksi sulavasti. Pitkään emmittyäni (tarkoititko: todettuani päivän päätteeksi hakevani uuden koneen) päädyin jälleen Appleen. Kantaessani 20″ iMac-konetta kassalle mietin kassapojan kanssa, missä vaiheessa kasvan tarpeeksi ihmisenä, jottei minun aina tarvitsisi ostaa Applen tietokoneita vanhan käydessä hitaaksi.
Kassa totesi, että siihen saattaa vielä mennä pitkään.
Hiljalleen oma työympäristöni alkaa olla valmistumassa. Koneeseen tulee neljä gigaa muistia ensi viikolla, virtuaalikoneessa pyörivä XP tuntuu erittäin nopealta työympäristöltä (kunhan tästä kahden gigan ahtaasta lokerosta pääsee eroon) ja mikä parasta, iMac pyörittää myös nyt kakkosnäyttönä olevaa aiemmin hankkimaani 24″ TFT:tä täydellä resoluutiolla köhimättä, jolloin esimerkiksi fullhd-elokuvien katselu on oikein mukavaa puuhaa.
Toki piti iMacin mukaan hankkia myös musta 160 gigan iPod Classic, johon saan vihdoin mahtumaan kaiken omistamani mp3-musiikin ja mukaan vielä kaikki koskaan julkaistut The Simpsons, Family Guy ja American Dad -jaksot, kunhan vain jaksan suorittaa konversion. Kiitos Steve, että saan antaa rahani sinulle jälleen. Jatkan häviämistä… :)
Toivottavasti seuraava dokumentti (A Jihad for Love, traileri) saadaan Suomenkin teattereihin, sen verran mielenkiintoisen aiheen on tekijä valinnut.
Lainaten Youtubesta:
In Western media, the concept of ‘jihad’ is often narrowly equated with holy war. But Jihad also has a deeper meaning, its literal Arabic being ’struggle’ or ‘to strive in the path of God’. In this film we meet several characters engaged in their personal Jihad’s for love. The people in this film have a lot to teach us about love. Their pursuit of love has brought them into conflicts with their countries, families, and even themselves. Such is the quandary of being both homosexual and Muslim, a combination so taboo that very little about it has been documented.
As a result, the majority of gay and lesbian Muslims must travel a twisting, lonely and often dangerous road. The majority of Muslims believe that homosexuality is forbidden by the Qur’an and many scholars quote Hadith (sayings attributed to the Prophet Muhammad, peace be upon him) to directly condemn homosexuality. Islam, already the second largest religion in the world is also the fastest growing. 50 nations have a Muslim majority. In a few of those nations laws interpreted from alleged Qur’anic prohibitions of male homosexuality (lesbianism is allegedly absent from the Qur’an) are enforced by religious, tribal or military authorities to monitor, entrap, imprison, torture and even execute homosexuals.
Muutoksia ilmassa. Otin eilen lopputilin yrityksestä, jossa olen työskennellyt enemmän tai vähemmän säännöllisesti vuodesta 1999. On siis muutoksen aika ja tänä keväänä olenkin kilpailuttanut työpanostani kolmessa työhaastattelussa, joista kaksi poiki työtarjouksen. Valitsin seuraavaksi työpaikakseni Sinisen meteoriitin. Heidän työtarjouksensa oli minulle melko suotuisa, sekä työporukasta löytyy useampia tuttuja nimiä.
…eli mikä ettei?
Kevään tenttikausi on täydessä hulinassa parhaillaan ja tämän ohjelmistotuotannon jälkeen pitäisi vielä osata jotain tuotantotaloudesta, todennäköisyyslaskennasta sekä tehdä kooste luentomuistiinpanoista.
Viime maanantaina hiippailin taas vaihteeksi Kotkan keskussairaalaan. Siellä minut lykättiin naistentautien osaston sänkyyn odottelemaan leikkausta. Kymmentä vaille kahdeksan kätilö tuli ilmoittamaan, että minut leikattaisiin ensimmäisenä, joten nyt ystävällisesti tukisukat jalkaan, silmälasit pois päästä ja eikun menoksi.
Minua ei oltu ikinä nukutettu, pelotti hirvittävästi. Oli letkua ja maskia. Simahdin kuin niistetty kynttilä ja heräsin elämäni hirvittävimpään paleluun. Olin tärissyt kanyylin irti kädestäni ja pyörin siinä jääkylmäksi muuttuneen keittosuolaliuoksen peittämillä lakanoilla. Tajusin hämärästi hoitajien vaihtavan lakanoita altani ja pukevan minulle kuivan paidan. Kysyin avattiinko minut. Ei avattu, tähystettiin vain. Sain lämpöpuhaltimen ja monen monta peittoa. Nukuinkin sitten ihan tyytyväisenä vielä pari tuntia.
Kovia kipuja aiheuttaneet endometrioosipesäkkeet poistettiin. Pyysin päästä samana iltana kotiin, sairaalan gluteeniton näkkileipädieetti ei oikein innostanut. Puoli yhdeksän illalla olin kotimatkalla ja autosta noustessani huomasin liikuntakykyni puolesta muistuttavani edesmennyttä isoäitiäni. Kotona oli pitsaa ja intoileva koira. Kolme päivää meni kärsiessä. Kolme mielettömän kaunista kevätpäivää. Olkapäiden kipu ylitti kovuudessaan vatsakivut huimasti.
Eilen kävin lemmikkimessuilla, tänään tulin jo töihin. En kyllä ymmärrä miten kukaan voi laparoskopian jälkeen pitää vain kolme päivää sairaslomaa ja palata sitten töihin. Itselläni ei käynyt mielessäkään.
Pitäisi lisätä Kobaïaan uusi kategoria, “Nean sairaudet”.
